Annoskateus toisen elämästä

Jos haluat olla onnellinen, keskity omaan elämään, sen edistämiseen ja elämiseen niin, että olet mahdollisimman tyytyväinen arkeesi. Älä keskity siihen, mitä muilla on ja itselläsi ei ole.

Tiedät ehkä tunteen, kun olet ravintolassa ystäväsi kanssa ja tarjoilijan tuotua pöytään annoksenne mietit, että ei, sittenkin olisi pitänyt valita se ruokalaji, minkä ystäväsikin otti. Että kaverisi ruoka näyttää niin paljon paremmalta kuin omasi, joka sekin on varmasti hyvä ja salettiin yhtä mukiinmenevä.

Mutta sellainen ihminen on. Se, mitä itse saa ja mitä itsellä on, ei ole aina niin houkuttelevaa tai kiinnostavaa kuin se, mitä jollain toisella on.

Vaikka tärkeintähän elämässä olisi haluta sitä, mitä saa tai mitä itsellä jo on. Ja sitten tyytyväisenä voi tehdä töitä sen eteen, että saa vielä senkin, mitä lisäksi haluaa. Mutta jos potee annoskateutta toisen arjesta, hukkaa elämänsä. Eikä koskaan voi tietää koko kuviota!

Kaikkien muiden huikea arki 

Pari kesää sitten kun oma tilanteeni ei ollut vieläkään kohentunut ihan entiselleen rahallisten vaikeuksien jälkeen, Facebookini pursuili kavereiden reissukuvia ja muita ihania uutisia. Ja entäs kun suoranaisen väärän asumisvalinnan jälkeen etsimme oikeasti kodilta tuntuvaa kotia. Tuntui siltä, että Instagram oli täynnä upeita kämppiä, joissa kaikki muut ihmiset asuivat. Tuntui, että samalla hetkellä kun itse eli pitkää loputtomalta tuntuvaa kitkuttelun ja vaikeuksien jaksoa kaikki kaverit tekivät vain kivoja asioita ja heillä vain asiat olivat niin täydellisesti.

Toisinaan olin varma, että en koskaan pääse osalliseksi siitä kaikesta ihanasta elämästä, onnesta, rakkaudesta, luksuksesta, jota some eteeni vyörytti. Hetken ajan kaikkien, siis todellakin vallan aivan jokaisen muun ihmisen, elämät tuntuivat olevan vain jotain niin paljon huikeampia kuin omani ja tunsin itseni pieneksi ja säälittäväksi. Huolimatta siitä, että olin tehnyt itsekin varsin kivoja asioita oman vaatimattoman budjettini varassa. Ja olinhan myös itse laittanut kuvia nettiin, mutta silti kaikkien muiden elämät näyttivät hetkellisesti niin paljon hienommilta.

Huomasin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Päätinkin sitten, etten kavereiden reissukuvien masentaa minua. Se, että en itse pääse Balille, viidettä kertaa Nykkiin tai joka vuotuiselle Thaimaan-joulumatkalle, ei tarkoittanut sitä, etteivätkö muut voisi tehdä niin.

Tunnustelin tunteita itsessäni ja kun tunsin sisälläni pienen kateuden nipistyksen, päätin, että valitsen mieluummin ilon toisen puolesta, oli asia mikä tahansa. Päätin iloita siitä, että minulla on mahdollisuus nähdä maailmaa vaikka sitten kavereideni kautta heidän reissatessaan. Minusta on yhä ihanaa katsoa muiden matkakuvia ja fiilistellä heidän kanssaan omalla kotisohvalla.

Toisen ilo paras ilo

Aika pian huomasin, että toisen kanssa, ei vain puolesta, iloitseminen on ihan parhaita iloitsemisen muotoja. Se antoi paljon ja toi mukanaan myötäeloa ja hyvinvointia. Se vei pohjan negatiiviselta kadehtimiselta ja korkeintaan antoi toivoa, että omakin tilanne vielä kohentuu. Toisten saavutukset myös toivat ekstrabuustia omien tavoitteiden ja unelmien eteen toimimiselle. Ja niinpäin vain viime huhtikuussa itse pääsin tekemään sen reissun, josta olin jo pitkään haaveillut, ensikertalainen pällisteli elämää New Yorkin kaduilla.

Nuorempana olin antanut kateuden tulla ja jyllätä. Oikeastaan ne hetket liittyivät niihin elämänvaiheisiin, kun omakin elämä vaikutti täydelliseltä ulospäin. Olenkin jälkeenpäin analysoinut itseäni, että kun minulla oli paljon kaikkea ja asiat materialistisessa mielessä hyvin, en silti osannut arvostaa niitä. Pidin monia asioita itsestäänselvyyksinä. Silloinkaan en halunnut sitä, mitä minulla oli, vaan jonkun toisen elämä oli niin paljon kiinnostavampi! Ja kuinkas sitten kävikään.

Ja kun itse eli toimimattomassa parisuhteessa, oli vaikea iloita toisen hehkutuksesta siitä, miten hän on niin rakastunut ja löytänyt sen unelmiensa kumppanin. Mutta sen sijaan, että olisi tehnyt omalle tilanteelle jotain, sitä oli entistä enemmän jumissa ja ihan varma, että jokainen muu ihminen elää aivan mahtavassa parisuhteessa tällä planeetalla.

Kateus on tunne muiden joukossa

Mutta kateus on tunne siinä missä muutkin, vaikka se enemmän kallistuukin sinne negatiiviselle puolelle. Kateuttakaan ei kannata pakolla tukahduttaa tai kieltää, ettei sitä koe. Sen voi antaa tulla, olla ja hiipua.

Ja jos ei osaa iloita omasta saati sitten toisen puolesta, sitä voi opetella. Omaa arkeakin voi alkaa katsoa kuin ventovieraan silmin, niin johan se alkaa näyttää mahtavalta.

Ja sen kun ymmärtää, että se, että jollakulla on jotain, mitä itsellä ei ole, ei ole minulta pois. Se voi antaa buustia tehdä asioita saman saavuttaakseen, tai sitten voi vain ajatella, että vau, miten mahtavaa, että toi tyyppi ajaa noin hienolla autolla tai että se on tollaisessa huippuvirassa. Kyllä, vaikka itse ajaisi vanhalla Toyotalla ja odottelisi kotona uusia työkeikkoja!

Toisen onnistuminen, saavutusten täyttyminen tai vaikka sitten onnekkaan sattuman voi ottaa motivaattorina. Se, kun joku toinen onnistuu jossain, tarkoittaa sitä, että myös sinä ja minä voimme onnistua jossain. Se, että toinen on onnistunut hankkimaan unelmien parisuhteen tai kämpän merinäköalalla tai maatilan, jossa on talli täynnä hevosia, tarkoittaa sitä, että se on kelle tahansa mahdollista. Toisen ilo ja onnistuminen voivat olla kuin bensaa omille unelmille.

Jos kateus sittenkin nipistää 

Sittenkin huonona hetkenä, kun elämä rassaa, itse tuntee olonsa surkeaksi eikä ole ihan sinut arkensa kanssa, kateus voi nostaa päätään. Silloin voi nipistää itsensä hereille näkemään kaikki se, mitä itsellä on ja sanoa rakkaudella, että kuules mäntti. Nyt on niin, että Pirkko on taas siellä Balilla, missä sä et oo koskaan käynytkään ja Liisa osti sen saaristomökin ja Matilla on uusi Porsche, millä säkin haluaisit ajaa, mutta se ei ole sulta pois. Se, mitä sun kannattaa tehdä juuri nyt, on lakata miettimästä sitä mitä muilla on ja mitä sulla ei ole. Sun kannattaa keskittyä oman elämäsi ja hyvinvointisi edistämiseen. Sä voit ihan myös vain avata ne omat silmät ja nähdä kaikki se hyvä, mitä sulla on elämässäsi alkaen ihmisistä lähelläsi ja katosta pääsi päällä.

Onnellisen elämän salaisuus

Onnellisen elämän salaisuus kun on se, että haluaa sitä, mitä itsellä on. Se on pohja myös sille ekstran haluamiselle. Koska jos ei ole tyytyväinen nyt, sitä tuskin on kauaa sittenkään, kun on saavuttanut sen seuraavan tavoitteensa. Onnellisuuden, ilon ja mielenrauhan kun pitäisi kummuta jostain ihan muusta kuin materiasta.

Joskus se sisäinen rauha on helppo löytää eikä sitä tarvitse edes etsiä. Se on itsessä, kun sen havahtuu vain huomaamaan. Se löytyy, kun osaa arvostaa sitä mitä on ja keskittyy perseelleen menneiden asioiden sijaan siihen, mikä on hyvin ja sujuu vaivattomasti. Ei näe sitä, mikä on pielessä, vaan näkee sen, mikä on hyvin. Vahvistaa sitä, mitä voi vahvistaa ja haluaa muuttaa, mutta tekee sen tekemällä, ajattelemalla ja sanomalla, ei takertumalla valittamiseen ja epäkohtiin jumiutumiseen.

Et ehkä edes halua sitä, mitä muilla on

Somessa näytetään arjen juhlahetket. On ihan tavallista iloita hyvästä fiiliksestä ja myös jakaa sen toisen kanssa. Jos toisen ilo ahdistaa, voi miettiä, miksi itsestä tuntuu siltä miltä tuntuu. Itsekin aikanaan mietin, että miksi tunnen kateutta,  kun olen jo kauan ollut sitä mieltä, että saa ja pitää hehkuttaa, koska hyvä mieli lisää hyvää mieltä. Mietin silloin, pelkäsinkö sitä, etten ikinä tulisi itse saavuttamaan noita asioita, mitä muut olivat saavuttaneet. Olinko tyytymätön arkeeni, ja halusin lisää ja enemmän? Halusinko todella noita asioita, mitä muut tekivät?

Tulin siihen tulokseen, että sitä helposti alkaa haluta samaa kuin muutkin ihan vain haluamisen vuoksi. Siksi onkin tosi tärkeää lähes päivittäin miettiä sitä, mitä minä haluan. Mikä on minulle tärkeää? Ja sillä hetkellä, kun haluaa jotain, mitä toisella on, on hyvä avata silmät, pysähtyä ja nähdä kaikki se, mitä itsellä on. Nähdä sen oman arjen ainutlaatuisuus eikä pitää mitään itsestäänselvänä, sillä minä tahansa hetkenä asiat voivat muuttua mihin tahansa suuntaan. Kavereiden onnea saa hehkuttaa itsekin, mutta tärkeää on rakastua siihen omaan arkeen, joka hetki, oli se sitten sillä hetkellä hyvää tai vähemmän hienoa.

Niin se on, että kaikki tunteet kuuluvat elämään. Joskus se kateuskin sieltä pilkistää, mutta sitäkään ei tarvitse hävetä. Sekin on inhimillistä. Sen voi toivottaa tervetulleeksi, mutta siihenkään ei kannata jäädä jumiin.

Mahtavaa maanantaita sinulle! Mitä ajatuksia sinulla on kateudesta?