Vinkkejä parempaan arkeen – meikä tänään radiossa

Parempaa arkea ja positiivisuutta on tänään tarjolla, kun virität itsesi noin kello 13.03 Radio Yle Vegan taajuudelle. Juttelen siellä ihastuttavan Hannah Norrenan kanssa asioista, joita täällä blogissani ja kirjoissanikin käsittelen. Livenä. På Svenska. Huh.

Välillä vain kandee olla normia rohkeampi!

Kyllä, kiitos, että kysyit, olen jo siellä!

Kun Hannah laittoi meiliä ja kysäisi minua ohjelmaan, impulsiivinen vastaukseni oli heti kyllä. Vasta sen jälkeen aloin miettiä, että apua, mihin olenkaan taas lupautunut!

Ensimmäinen kerta, kun minua haastateltiin ruotsin kielellä nelisen vuotta sitten, meni niin puihin, etten tiennyt, enkä edes halunnut tietää, tuliko pätkä koskaan ulos. Olin oikeasti kuolla häpeästä! Miten olin voinut sönköttää jotain noin sekavaa vieläpä puolen Suomen kuullen. Haastattelupyyntö oli tullut saman päivän aamuna. En ollut valmistautunut ollenkaan, enkä käyttänyt kieltä tuolloin ihan yhtä aktiivisesti kuin nykyään.

Mutta tosi pian päätin, varmaan jo seuraavana päivänä, että alan petrata kielitaitoani, harjoittelen vähän joka päivä. Siihenhän minulla on tilaisuus puolisoni suvun ja esimerkiksi lapseni päiväkodin kautta, kesäisin pääsen jopa kuulemaan ja puhumaan norjaa!

Päätin sitten, että jos julkisen revanssin mahdollisuus tulee, otan sen vastaan ihan varmasti. Vuosi sitten esiinnyinkin mahtavan Anne Hietasen haastateltavana Lasso-ohjelmassa, jossa juttelimme onnellisuudesta. Se ei ollut suora lähetys, mutta lisäpainetta toivat tv-kamerat. Se meni kuitenkin tosi hyvin ja yllätin itsekin itseni.

Rohkeutta, Jemppa, rohkeutta!

Puoli yötä på svenska

No, saa nähdä, mitä tänään tapahtuu, sillä noin kello kahteen asti nukuin tosi hyvin, mutta sen jälkeen olen ollut jossain unen ja valveen rajamailla ja käynyt tunteja keskustelua omassa päässäni ruotsin kielellä! Kun äsken ”virkeänä” ja silmät väsymyksestä turvonneena ”heräsin”, puolisoni totesi vain, että kas, lähes täysikuu. Sekin kuumollukka kun usein vaikuttaa uniini. Ainakin sormet suurin piirtein osuvat näppäimistölle, joten eiköhän tässä hengitetä. Ja selvitä tämänkin päivän koitoksista.

Ja oikeasti, se on hyvä astua sieltä joka päiväisestä tekemisestään askeleen tai harppauksen kaiken sen tutun ja tavallisen ulkopuolelle. Koska jos aina pysyy siellä samassa paikassa, mitään uutta ei voi tapahtua. Joskus on vain pakko olla rohkea ja uskaltaa tehdä uusia asioita. Pitää laittaa vaikka sitten silmät kiinni ja rohjeta hypätä. Koska jos ei ota koskaan riskejä ja uskalla, aika paljon erilaisia asioita jää elämättä.

Ja sitä paitsi. Moka on lahja. Niin paljon sitä oppii, kun tekee vain, eikä ole aina niin tiukka itselleen omassa päässään kehittelemistä säännöistä. Asioista, jotka eivät mene ihan putkeen, oppii eniten. Ja riittää sitten kerrottavaa lapsenlapsillekin. Sitä paitsi minulla on hyvä fiilis, että tästä iltapäivästä tulee ihan mahtava! Ja harvoin se sisäinen tunteeni on väärässä, jos koskaan.

Minulle saa toki erittäin mielellään pitää peukkuja. Ja tulkaahan radioaalloille iltapäivällä, olen siellä innostuneena, omana itsenäni. Tämä lienee taas yksi askel kohti sitä Finlandia-taloa.

Kepeää keskiviikkoa!

Always share, jos koet, että sulla on asiaa, josta hyötyy joku muukin. Toimii. Ja tulee myös takaisin.