Omia sanomisia kannattaa miettiä
Joskus on hyvä tuoda mielipide esille, mutta usein on myös hyvä osata olla hiljaa tai valita sanansa tarkemmin.
En muuten myöskään ihmettele, että joidenkin ihmisten on vaikea olla myötätuntoisia itselleen, kun he eivät osaa olla sitä muillekaan. Uskon, että se on kierre. Jos ei pysty olemaan myötätuntoinen muille, ei sitä osaa olla itselle ja päinvastoin. Tiedätkö ihmistyypin?
Tässä bägissä tuon kyllä mielipidettäni esille.
Negatiivisuus, piikittely, mollaaminen, toisen kustannuksella naureskelu eivät kuitenkaan kerro siitä, että ihminen olisi jotenkin viisaampi tai hienompi kuin se toinen tyyppi, joka osaa asettaa itsensä toisen saappaisiin, olla kannustava ja empaattinen. Erityisesti myönteisille ja elämästään innostuneille on helppo naureskella. Miksi?
Viime aikoina olen törmännyt ihmeellisiin töksäyttelyihin niin kasvokkain, Facebookissa kuin sähköpostissani. Joillekin tyypeille olen jopa alkanut selitellä, vaikka tiedän toki, ettei minun tarvitsisi. Mutta sen sijaan, että toinen sanoisi, että olen pahoillani, en ajatellut nyt ihan loppuun asti tai sori, olin väärässä, vastaukseksi on tullut epämääräistä muminaa tai aijaa, okei -tyylisiä kommentteja. Omia sanomisia kannattaa miettiä.
Tuovatko sanasi onnellisuutta?
Itse pyrin useimmiten miettimään, tuovatko sanani onnellisuutta, mutta selkeästi on tyyppejä, jotka eivät niin tee. No ei siinä voi kukaan koskaan täydellisesti onnistua, mutta monessa sopassa itsekin keitettynä tiedän, että joskus joku sutkautus, jolla ei ole ehkä tarkoittanut pahaa tai niin pahaa kuin miltä se saattaa kuulostaa, voi olla vaikeassa tilanteessa olevalle se viimeinen niitti. Kaikki eivät ole vahvoja juuri nyt. Kaikki eivät ehkä kestä vitsinä heitettyä läppää tai kommentointia. Sitä on hyvä joskus miettiä.
Muutenkin tuntuu, että välillä ihmiset ottavat toisten ihmisten elämiä niin kovin henkilökohtaisesti. Sen sijaan siis, että kannattaisi ehdottomasti ottaa se oma elämä henkilökohtaisesti! Kun pitää huolen itsestään ja arjestaan, ottaa vastuuta omasta tyytyväisyydestään, tekee muutoksia, jos haluaa jotain parempaa tai enemmän, niin silloin ei edes ehdi tarkkailla toisten elämiä tai sotkeutua asioihin, jotka eivät itselle kuulu.
Ensin voi ajatella, sitten avata suunsa
Ystäväni kanssa mietimme juuri hiljattain, että erityisesti ihmetyttää Facebookissa ne tyypit, jotka eivät koskaan kommentoi itselle, mutta sitten puivat samoja asioita joista itse on juuri kirjoittanut omalla seinällään negatiiviseen tai naureskelevaan sävyyn liki samalla kellonlyömällä. Sattumaa? Toki voi olla sitäkin, mutta ihmettelen suuresti, mitä sellainen antaa. Toki jokaisella on oikeus sanoa ja kirjoittaa mitä tahansa, mutta veikkaan, ettei moni vain ajattele asiaa aina ihan loppuun asti tai ainakaan toisten ihmisten kannalta.
Entäs sitten alla olevat esimerkit, jotka olen poiminut omasta tuttava- ja kaveripiiristäni. Osa niistä ovat niin kauheita, että ne jo naurattavat kaikessa korniudessaan.
Ihanaa, jään eläkkeelle ensi viikolla! Se tuntuu isolta elämänmuutokselta. Ai, jäät eläkkeelle ensi viikolla, sehän kiva. Mun ystävistä kaksi kuoli heti, kun ne jäi eläkkeelle ja kolmaskin kuukauden päästä.
Mulla on tällainen elämänmuutosprojekti meneillään, missä pyrin saamaan arkeani terveellisemmälle raiteelle. No ota nyt pullaa, ota! Ei se yks pulla sun projektia kaada.
Mulla on ollut tässä sellainen elämänmuutosprojekti meneillään ja olen saanut arkeni terveellisemmällä raiteelle. Pitäiskö sun nyt lopettaa toi jo, ettet kuihdu kokonaan! Ihmisenäkin oot jotenkin muuttunut, että ole enää se sama kuin ennen. Sä oot jotenkin ylpeämpi nyt kun oot laiha. Just ton takia en aio koskaan laihduttaa, en halua ylpistyä.
Ai mitä mulle kuuluu? No monenlaista, olen sairastunut syöpään. Voi kauheeta, onko sulla syöpä! Mun kummitäti kuoli siihen just ja serkkukaan ei selvinnyt rintasyövästään. Mutta hei, tsemppiä sulle tosi paljon!
Sanoissa voi olla elämän mullistava voima
Mitä jos me kaikki jatkossa vähän mietittäisiin sitä, mitä suustamme päästämme? Ja sen sijaan, että otettaisiin kaikkien möläytykset vastaan, sanottaisiin rohkeasti, että hei, sori mutta toi ei tuntunut kivalta, pahoitin vähän mieltäni. Että voitko ensi kerralla toimia toisin.
Olisi ihan mahtavaa, jos olisimme toisillemme ja myös itsellemme vähän enemmän myötätuntoisia. Joskus jonkun sana voi todella lohduttaa ja tuttavani sanoja lainatakseni, siinä voi piillä elämän mullistava voima.
Superia sunnuntaita sinulle!
*Blogi muuttaa 17.11.16 osoitteeseen www.vastaiskuankeudelle.fi
*Tule myös Instagramiin ja Facebookiin!
Maiju
Jenny sulla on mun luonto. Olen monesti miettinyt, että kuinka ajatellaan monista asioista samalla lailla. Itsekin olen miettinyt vähän saman suuntaisia asioita tällä viikolla. Mielummin positiviista ja yhteen hiileen puhaltamista, kuin negatiivista ja toisia ihmisiä dissaten. Välillä pystyn ohittamaan ja välillä mä puuutun toisten dissaamiseen. Se vie kyllä paljo voimiavaroja multa, mutta toivon, että se auttaa jotain niitä, jotka ovat pahoittaneet mielensä siitä dissaamisesta. Haleja ihanuus.
Mirka
Niin totta! Otit esiin tärkeän asian. Tämä suomalainen tapa sanoa ”asiat niinkuin ne on” silloinkin kun omat töksäytykset loukkaavat muita on monille oikein kunnia-asia, jolla ylpeillään.
Mielestäni negatiivisten kommenttien viljely, mollaaminen ja muiden arvostely (silloin kuin kommentteja ei ole pyydetty tai kaivattu) rehellisyyttä vaan ilkeyttä ja sosiaalista taitamattomuutta.
Usein näiden kommenttien takana on itsekäs ja itseriittoinen ihminen joka ei pyri aidosti ymmärtämään tai tukemaan toista vaan ensisijaisesti korostamaan omaa erinomaisuuttaan, elämänkatsomustaan tai vaan tuomaan esille katkeruuttaan.
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Maiju kommentistasi! Niin se taitaa olla, että kovin samanlaisia jääräpäitä olemme ainakin joidenkin asioiden suhteen 😉
Mutta joo, on hyvä avata suunsa toisinaan, parempi se kuin olla hiljaa ja tyytyä kaikkeen, mihin ei tarvitse edes tyytyä. Mikään ei koskaan muutu, jos ei tee muutoksen eteen mitään, kuten sinäkin hyvin tiedät.
Mahtavaa uutta viikkoa ja paljon haleja sinullekin!
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Mirka kommentistasi! Hienosti kirjoitit. Ja tuohon vikaan kappaleeseen liittyen tuli sellainenkin mieleen, että moni kokee, että täytyy jotenkin kilpailla. Että jos toinen sanoo, että on ollut rankkaa, niin usein kuuntelijalla on ollut vielä rankempaa! 🙂 Että tosiaan ei aidosti kuunnella ja kuulla toista, vaan jo mietitään, miten itse voisi pistää paremmaksi. Tuossa lienee jo uuden kirjoituksen aihekin.
Mahtavaa viikkoa sinulle!
Kirsi
Eilen viimeeksi törmäsin aiheeseen kun luin ystäväni fb päivitystä liittyen hänen tyttäreensä.
”Joku” oli kommentoinut ja tuonut oman mielipiteensä hyvin vahvasti esiin ”minä, minä, minä”.
Tämä kommentti aiheutti melkoisen viestirumban ja syystä, olisi pitänyt mielipiteensä ihan omana tietonaan, mutta kun ei. Tämä kommentti poistettiin melko pian, mutta ehti saamaan erittäin pahan mielen … Kiitos, tämän ”erinomaisen” aikuisen!!!!
Joskus on vaan parempi olla hiljaa!!!
Kaikesta huolimatta, mukavaa uutta viikkoa♡
Jenny Belitz-Henriksson
Voi voi meitä aikuisia! Erityisesti lasten asioita kommentoidessa kannattaisi todella olla varovainen ja miettiä, mitä sanomisillaan aiheuttaa.
Mukavaa uutta viikkoa sinulle Kirsi ja voimaa <3
Nanne
Tähän voisi kommentoida vaikka kuinka pitkällä kirjoituksella, mutta laitan tähän nyt tälläisen tekstinpätkän jonka olen aikanani löytänyt Arjen timantteja -blogista, ja jonka olen useasti joutunut kaivamaan esille, kun on ketuttanut jonkun ihmisen typerät ja täysin turhat kommentit.
”Turhat, aiheettomat mölyt voi jokainen pitää mahassaan. Ne syövät ilon, tappavat luovuuden ja motivaation, lopettavat avoimen keskustelun. Niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä tai iloa. Tuskin edes sille mölymaijalle tai -matille itselleenkään. Ei herkkänahkainen tarvitse olla, eikä ottaa itseensä noita mölytyyppien puheita, mutta miksi kenenkään pitäisi edes joutua kuuntelemaan sellaisia.”
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Nanne tuosta pätkästä! Mölytyyppien pitäisi katsoa peiliin ja toki sinne katson itsekin aina silloin tällöin. Silti pyrin välttämään mölyämistä ja miettimään sanojeni merkitystä toisen kannalta. Aina ei onnistu, mutta usein onnistuu kyllä!
Lumista viikkoa sulle!