Elämä on nyt

Piksu on nyt viikon verran heräillyt öisin 1-2 tunnin välein ja päivälläkin meillä asustaa pieni herhiläinen. Toinen yläkulmahammas on puhjennut, mutta toisen kulma vielä ikenessä. Voin vain kuvitella, millaista tuskaa tällainen saattaa pienelle aiheuttaa. Eilen koettiin silti jälleen edistysaskel. Pinnasängyssään leikkimässä istunut Piksu kohosi yhtäkkiä kymmeniä senttejä ylöspäin. Hän oli tarrannut pinnoihin ja hivutti itsensä ensimmäistä kertaa seisomaan.

Joka ilta kun menemme nukkumaan, toivon, että tämä on se yö, kun todella nukumme. Itse toimin kahvin, itse puristetun sitruunamehun ja vitamiinien voimin. Silti nuhainen olo meinaa pukata päälle, toivottavasti menee ohi ilman kummempia sairastumisia. On vaikea nähdä hyvää tässä hetkessä, kun nuokkuu sängyn laidalla ruokkimassa pikku tyyppiä, jolla ei siis niin varmasti ole nälkä, mutta ilman kyseistä toimenpidettä hän herättäisi koko kämpän karjumisellaan.

Eilen aloitin Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima. Liekö johtui väsymyksestä vai mistä, mutta alku oli pettymys: Tunsin itseni typeräksi enkä tuntunut ymmärtävän lausettakaan. Sitkeästi kuitenkin jatkoin lukemista ja nyt sivulle 96 päästyäni voin todeta kirjan olevan loistava.

Tolle on esimerkiksi sitä mieltä, että suuri osa ihmisten kärsimyksestä on tarpeetonta, ja he aiheuttavat sitä itse itselleen, sillä antavat mielen (ja sitä kautta menneisyyden) hallita itseään. Hän kirjoittaa paljon ajan harhasta, psykologisesta ajasta ja siitä irti päästämisestä.

Onhan totta, että mitään ei ole ikinä tapahtunut menneisyydessä, vaan tuolloin vallinneessa läsnä olevassa hetkessä. Mitään ei myöskään tapahdu tulevaisuudessa, vaan sekin tulee tapahtumaan läsnä olevassa hetkessä. Hän kehottaa luopumaan elämäntilanteen jatkuvasta murehtimisesta ja ajattelemaan elämää, sillä elämäntilanne tapahtuu ajassa ja elämä on nyt. Hän kehottaa miettimään, onko sinulla juuri nyt ongelmia. Siis nyt, ei kymmenen minuutin päästä tai huomenna.

Aivan, sitä minäkin. Minulla ei ainakaan ole.

Olemisen ilosta Tolle toteaa, että jos siitä mitä tekee eli siis omasta työstä puuttuu ilo, keveys ja mielihyvä, aina ei tarvitse vaihtaa työtä, vaan keskittyä siihen, miten sen tekee. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota enemmän itse tekemiseen kuin lopputulokseen. Ihan sama, onko kyse tiskaamisesta, työn teosta, juoksemisesta. Kun keskittyy tekemiseen, on läsnä. Tämä on kuin oravanpyörä, ihminen ei keskity mihinkään, odottaa vain palkintoa ja elämä valuu ohitse.

Älä huolehdi tekojesi hedelmistä. Keskity tekemiseen. Hedelmät tulevat aikanaan.

Tolle kehottaa myös luopumaan kielteisyydestä. Kuulostaa helpolta, mutta jokainen tietää, miten vaikeaa sellainen on. Hän käyttää vertauskuvana kuumaa hiiltä ja kysyy, miten heität kuuman hiilen pois kädestäsi?

Sietämättömiä tilanteita varten hän antaa kolme vaihtoehtoa 1) tilanteesta vetäytymisen 2) tilanteen muuttamisen 3) tilanteen hyväksymisen.

Jokainen meistä tietää tilanteen, että on olo, että pitäisi tehdä jotain juuri nyt, mutta sen tekemistä lykkää mahdollisimman pitkälle. Silti se vaivaa päätä koko ajan. Eilen esimerkiksi mietin, että pitäisi siivota ja pestä pyykkiä. Sen sijaan, että olisin tehnyt niin, kävimme kävelyllä, söin suklaata ja lettuja ja luin kirjaa. Morkkis!!! Kirjassaan Tolle kehottaa, että sen sijaan, että potisi huonoa omatuntoa, tulisi joko tehdä asiat nyt heti tai sitten vain nauttia olosta ja laiskotella täydellä antaumuksella. No, minäkin sitten olin tasan niin laiska kuin olin. Oikeasti, kuka muu otti paineita siitä, että en siivonut eilen. Aivan, ei kukaan, siis itseni lisäksi.

Tolle kirjoittaa myös ikuisista odottajista. Suuren luokan odottaja odottaa aina lomaa, lasten kasvamista, merkittävää ihmissuhdetta, menestystä. Ei ole harvinaista, että ihminen viettää koko elämänsä odottaen elämän alkamista! Hänen mukaansa odottaminen merkitsee sitä, että ihminen haluaa tulevaisuutta, ei tätä hetkeä. Ihminen haluaa sitä, mitä ei ole saanut, ei sitä, mitä on saanut. Tolle vielä toteaa, ettei ole huono asia, jos pyrkii parantamaan elämäntilannettaan, asettaa tavoitteita ja toteuttaa niitä. Ongelma on siinä, että nämä tahtovat mennä elämän kokemisen tilalle.

Ihanan monimutkaista, mutta ah, niin totta ja järkevää! Kirja on herättänyt itselläni paljon ajatuksia.

Nyt aamupalaa! Puolison valmistama brunssi odottaa nälkäistä itsensä etsijää, heh.

Syksy on uuden alku! Ja myös hyvä hetki pohtia omaa elämäänsä.