Stoppi ärsyyntymiselle

Tadaa! Olen koukussa sitruunamehuun. Ainoa huolenaiheeni on, että onkohan se pahaksi hampaille? Olen jo jonkin aikaa aloittanut päiväni puristamalla yhden sitruunan mehuksi ja sekoittamalla mehun lasilliseen huoneenlämpöistä vettä. Ja kyllä jaksaa, vaikka juosta. 

Aamun paras hetki (tosin saattaa aiheuttaa hetkittäisiä puistatuksia) heti aamukahvin jälkeen.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa juoksulenkillä vaunujen kanssa. Miksi vasta nyt? No, olin lykännyt vaunujuoksun testaamista, sillä ajatuskin siitä jännitti. Mitä jos kaadun, kompastun tai näytän ihan urpolta?  Vedin nyt ensi hätään vain 4 kilometrin matkan, mutta olen tyytyväinen itseeni. Okei, ensimmäiset 500 metriä luulin delaavani, huhhuh! Keskivauhtini per kilometri oli 5.35 minuuttia ja vauhdikkaimmillaan juoksin 4.45 min/km. Se johtui varmaan työmatka-autoilijoiden tuijotuksen luomasta paineesta tämä ripeämpi rutistus, heh. Olisin voinut aloittaa iisimmin, mutta tapanani on liikkua täysillä. Ehkä suorituksellani onnistuin herättämään pienen liikuntapuraisun edes yhdessä ohitseni ajaneessa, toivon niin.

Työt sujuvat, vaikka olenkin tämän viikon viettänyt tiiviisti Piksun kanssa. Yhä tosin etsiskelen menestyviä, nyt 30+ teiniäitejä juttuuni!!  Tänään haen vielä liikuntakamaa kuvauksiin ja juuri lähetin yhden artikkelin Vauva-lehteen. Asiat edistyvät ja nautin joka hetkestä.

Eckhart Tollen kirja lähenee loppuaan ja vaikka teoksessa on paljon sellaista, jota en ensi lukemalta käsitä, on se ollut hyödyllinen lukukokemus. Suorastaan innoissani olen alkanut siirtää lukemaani omaan elämääni. Kuten jo sanottu, moni kirjan sisältämä asia on hyvin looginenkin, mutta sellaiset jutut tuppaavat usein arjen tiimellyksessä unohtumaan. Sen takia niitä on hyvä pitää mielessä koko ajan, elämä helpottuu huomattavasti.

Itse olen alkanut toimia ristiriitatilanteissa eri lailla kuin ennen. Nykyään annan toisen rähjätä kiukkunsa pois ilman, että puutun siihen millään lailla. Tänään esimerkiksi 10-vuotias kiukutteli vaatteita pukiessaan. Minä vain tyynesti katselin ja odotin puuskan loppumista, ja kas, toinenkaan ei jaksanut kauaa olla pahalla päällä. Kiukku voi olla tarttuvaa, mutta silti siihen mukaan lähteminen on turhaa ja typerää. Toisen kiukkua ahdistavampi asia on oma kiukku. Minullakin on (ollut) tapana ärsyyntyä ihan yhdentekevistä asioista. Mitä toi edellä ajava hidastelee? Miks nää ..vetin ihmiset täyttää hissit eikä mee rullaportaita? Voi stana, kahvi on taaaaas loppu!!

Kirjan innoittamana olenkin miettinyt paljon pikkuasioista ärsyyntymistä. Mikä tarkoitus sellaisella on? Ei yhtään mikään tarkoitus!  Tolle kirjoittaa, että me emme ärsyynny, vaan mielemme ärsyyntyy. Ja kuulema tällainen reaktio voi tapahtua meissä automaattisesti. Tolle kehottaakin meitä päästämään loukkauksen tai ärsyttävän asian lävitsemme kuin olisimme läpinäkymättömiä. Eli käytännössä istutaan vain ja myhäillään, hehe. Hyväksytään tunne, että ärsyttää, mutta ei takerruta siihen. ommmmmmm, Ai katos stana, kahvi on loppu, ommmmmmm.

Elämä antaa, elämä ottaa. Kun vain kelaa, että jokainen hetki on paras hetki, niin kaikki on paljon helpompaa.