Haaveissa hetki itselle

Tämä päivä ei alkanut kovin hyvin, mutta onneksi parani loppua kohden. Haastattelin pariskuntaa, jonka mies totesi niin osuvasti, että ainoa mitä hän kaipaa lapsettomasta ajasta, on oma aika. Ei se, että lähtisi baariin, vaan se, että olisi aikaa vaikka lukea kirjaa, kuunnella musiikkia tai keskittyä omiin ajatuksiin.

Baarityyppistä karkelointia en kaipaa minäkään, mutta nimenomaan kaipaan joskus juuri sellaista aikaa, kun ei tarvitsitsisi tehdä mitään. Voisi vain olla ja lukea tuntikausia ilman keskeytystä tai sitten tuijottaa kattoon ja haaveilla, ihan miten vain. Omistaisin sellaisen hetken itselleni. Se on se työssäkäyvän äidin dilemma, että kun on jo (vaihtelevan) työajan pois perheen luota, niin sitten sitä omaa kattoontuijotusaikaa ei vain tule järjestettyä. Tulee kyllä huolella nyhjättyä kaikki vapaa-aika kotosalla, mutta onhan se täysin oma valintani. En vain raaski olla poissa yhtään enempää kuin on pakko.

Minun on nimittäin hyvin vaikea olla erossa tästä pienestä mahtityypistä, jonka nukkumaanmenoshow oli taas tänään aivan omaa luokkaansa. Miten voikin tulla yhtäkkiä niin paljon tekemistä, kun pitäisi painaa pää lakanaan ja alkaa nukkua!