Aargh, eilisen kolmen tunnin treenisession jälkeen en meinannut päästä tänään ylös sängystä. Tuskaisaa fiilistäni ei lainkaan helpottanut se, että joku oli ostanut meille helvetin pahaa kahvia. Kolmanneksi jouduin vääntämään teinin kanssa huoneen siivoamisesta ja pyytämään noin 15 kerran, että hän etsisi kuulokkeet, jotka on hukannut. Plus ärsyynnyin siitä, että minulta lainattuja vaatteita ajelehti pitkin hänen huoneensa lattiaa. No, enpäs ainakaan vastustanut kiukkuani vaan annoin sen rauhassa porista päässäni. Koe kaikki tunteesi, näinhän nuo oppaat neuvovat.

Kyllä kuria ja järjestystä pitää olla, ei täällä voi elää kuin sikolätissä eikä tämä ole mikään lepokoti, tässä litania, johon sorrun aika ajoin, kun alkaa keittää.

Kolme tuntia treeniä ei siis määrällisesti olisi tehnyt minua rammaksi, mutta näköjään keskivartalon lihakseni eivät ole vielä lainkaan kunnossa ja alaselkäni oireilee heti, kun harrastan liikuntaa, missä hypin, pompin ja juoksen. Joudun ehkä hetkeksi lopettamaan intervalli-biccien ohjaamisen ja keskittymään selkä- ja vatsalihasteni vahvistamiseen. Kehon terveys ennen hauskuutta! Ei ole kovin hehkeä olo, kun on 34-vuotias eikä oikeasti meinaa a) päästä sängystä ylös b) pystyä kumartumaan poimimaan lapsen sukkaa lattialta. Onneksi kipu helpottaa levolla, ja menee ohi parissa päivässä, mutta ehkä nyt en rääkkää itseäni enempää turhaan. Se mikä ei tapa, vahvistaa?

Muuten treenit kyllä sujuvat hyvin, ja edistystäkin on tapahtunut. Minulla alkaa taas olla lihaksia! Ja eräänä päivänä tässä viikolla miespuolinen ystäväni totesi minun laihtuneen. Jos mies huomaa tuollaista, niin jotain on täytynyt tapahtua, oikeasti.

Kyllä se päivä tästä iloksi muuttuu.

Elä kuin tietäisit kuolevasi huomenna, niin johan ilo irtoaa.

Kirjassa, josta postasin eilen, kehoitettiin välttämään rutiineja niin ystävyys- kuin parisuhteissakin. Teemme joka päivä päätöksen, haluammeko jäädä vai lähteä. Ihan totta. Rutiinit ovat monesti hyvästä, mutta ihmissuhteissa niistä tuntuu olevan vain haittaa. Jokainen päivä pitäisi elää toista ja itseään yllättäen eikä ketään pitäisi pitää itsestäänselvyytenä tai asiana, joka nyt vain sattuu kuulumaan omaan elämään.

Ei edes silloin, kun hän ostaa pahaa kahvia!