Inspiraationa muut ihmiset – kadehtimisen sijaan kannattaa verkostoitua

Kävin viime viikolla lounaalla ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan ystävystytty oikeastaan blogini tiimoilta. Ei vielä niin hyvin tunnetakaan, mutta aina silloin tällöin törmätään tai sovitaan tapaaminen ja sitten jutellaan kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Tämä ihminen sitten kertoi, kuinka on laittanut ihan randomisti häntä inspiroiville ihmisille viestiä, että tavataanko, vaikka ei heitä (vielä) tuntisikaan. Ajattelin, että ihan mahtava idea! Inspiraationa muut ihmiset – kadehtimisen sijaan kannattaa verkostoitua.

Toki nykymaailmassa monella on aika kortilla, mutta yksittäisistä lyhyistäkin tapaamisista voi syntyä vaikka mitä mahtavaa ja uutta. Ja myös elinikäisiä, tärkeitäkin ystävyyssuhteita. Vaikkei heti, niin myöhemmin. Esimerkiksi Anna Saivosalmeen törmäsin A-lehtien studiolla kolme ja puoli vuotta sitten, kun olimme samaan aikaan blogiemme kuvauksissa. Kuinkas sitten kävikään, myöhemmin menin töihin Tammeen ja Anna oli ensimmäinen oma kirjailijatuomiseni taloon Treenaa kotona -kirjallaan. Italiassa asuvaan Heidiin törmäsin kai alunperin niin, että luimme toistemme blogeja. Nyt kun Heidi oli Suomessa lomalla, kävimme taas yhdessä lounaalla. Vauhtisammakoihin otin itse yhteyttä ja ehdotin yhteistyötä. On ollut mahtava tutustua turkulaiseen juoksevaan Liukan pariskuntaan, Anniin ja Mikkoon, ja toivon, että minusta tulee yhtä hyvä ultrajuoksija ja ehkä vielä juoksuopettajakin (kun nyt joskus pääsen täältä telakalta). Marjaana laittoi minulle viestiä, häntä kerran pari haastateltuani ja nyt meillä on yhteinen Minä onnistun -valmennus, joka starttaa 17.9. Lauraan olen tutustunut ohjaamillani jumppatunneilla, joilla hän on käynyt 15 vuotta. Kävin alkuviikosta kävelyllä Katjan kanssa, johon myös tutustuin joskus blogimaailmassa. Näemme kerran vuodessa, mutta aina juttu jatkuu siitä, mihin se on jäänytkin. Inkan kanssa olimme samassa työpaikassa, ja hän kirjoitti osuvasti, ettei nainen ole enää naiselle susi. Paljon on muitakin, jotka ovat tulleet elämääni nyt myöhemmin aikuisiällä tai sitten jo 20-30 vuotta sitten. Kiitos jokaisesta, uudesta ja vanhasta tuttavuudesta, myös niistä, jotka ovat hiipuneet, ehkä kadotakseen kokonaan tai vahvistuakseen, ken tietää.

Verkostoituminen tai paremminkin kohtaaminen

Ajattelen, että aina kannattaa verkostoitua. Vähän kuitenkin ehkä vierastan tuota verkostoitumissanaa ja mielelläni puhun ehkä enemmänkin ihmisten tapaamisesta, kohtaamisesta ja ihmisiin tutustumisesta. Oikeasti missä tahansa voi tavata jonkun mielenkiintoisen tyypin, jos vain pitää silmät avoinna, on oma itsensä ja vähän rohkeakin! Minua harvoin enää ujostuttaa uusienkaan ihmisten seurassa, vaan minusta on mahtavaa tavata uusia ihmisiä ja kuulla heidän elämästään. Ihmisten tapaaminen oli ehdottomasti parasta myös toimittajan työssäni, jota tein 14 vuoden ajan. Nykyinen työni konttorissa on kivaa sekin, mutta kaipaan ihmisiä, keskustelua ja sitäkin, että minulle halutaan kertoa. Olen parhaimmillani silloin, kun ympärillä on porukkaa, vaikka toki välillä yksin hissuttelukin on tarpeellista.

Kun lähes lopetin ryhmäliikuntatuntien ohjaamisen ja aloin juosta, ei mennyt kauaa, kun yksinjuoksu alkoi kyllästyttää. Sitten aloin järjestää yhteislenkkejä. En ole se tyyppi, joka juoksee vain yksin metsässä, olen se tyyppi, joka juoksee ihmisten kanssa.

Voimien yhdistäminen synnyttää enemmän

Yhdessä vain saa niin paljon enemmän aikaiseksi kuin yksin. Miten paljon fressejä ideoita voikaan syntyä siitä, kun on useampi pääkoppa niitä pohtimassa yhden pääkopan sijaan. Se näkyy myös nykyisessä työssäni, kun esimerkiksi kansi-ideoita pallotellaan kirjailijan, oman tiimin ja graafikon kesken. Ihmisten kannattaisi ihan kaikessa elämässä yhdistää voimansa sen sijaan, että kadehtii tai miettii, saako joku nyt itseä enemmän, menestyykö joku toinen paremmin tai elääkö hän jotenkin muuten jännempää elämää. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka työskentelisi samalla alalla – yhteisöllisyys on voimavara, ja tietoa voi ja kannattaa jakaa mieluummin kuin pitää kaikkea itsellään.

Itsekin autan tosi mielelläni muita, toki välillä aika ja jaksaminenkin on rajallista. Mutta uskon vahvasti siihen, että kun tekee asioita muiden eteen, myös muut ottavat koppia sinusta silloin, kun on haastavaa tai ei tiedä, miten jostain mutkasta pääsisi eteenpäin. Joskus apu tulee yllättävältäkin taholta, eikä sillä edes ole väliä mistä se tulee, uskon, että hyvä kiertää. Toki se ei ole se syy siihen, miksi hyvien tekojen tekeminen muille palkitsee. Siitä vain tulee niin iloiseksi moni ihminen, ettei niitä voi olla tekemättä. Ja onhan sekin nyt ihanaa, että on ihmisiä, jotka haluavat tietää ja kuulla, mitä itselle kuuluu. Ihmisissä parasta on vastavuoroisuus: se, että saa kuunnella ja se, että saa kertoa.

”Saavutat unelmasi, kun autat muita saavuttamaan unelmansa”

Kun mietin tuota viime viikon lounasseuraani, joka oli ottamassa yhteyttä inspiroiviin tyyppeihin, oli ihan pakko kaivaa hyllystä Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirja. Siellä sanotaan niin hyvin moni asia, jonka voin täysin allekirjoittaa:

”Saavutat unelmasi, kun autat muita saavuttamaan heidän unelmansa.”

”Älä kadehdi menestyjää ja märise selän takana. Ihaile menestyjää ja verkostoidu hänen kanssaan.”

Nämä kumpikin ovat ihan suosikkilauseitani.

Itselläni tuo verkostoituminen monen ihailemani tai ihan vielä tuntemattomankin ihmisen kanssa on tapahtunut vähän kuin vahingossa. Osaan olen ottanut yhteyttä itse, osa on ottanut minuun yhteyttä ja osaan olen törmännyt vaikka jossain tilaisuudessa. Joistakin on joku ystävä sanonut, että sun pitää ehdottomasti tavata tää tyyppi! Ja sitten ollaan tavattu ja aina näistä kohtaamisista on syntynyt monenlaisia asioita, duunikeikkoja, yhteistöitä ja tosiaan jopa ystävyyssuhteita.

Eli: Sen sijaan, että itseä vertaa muihin, kannattaa inspiroitua. Sen sijaan, että ajattelee, että ton elämä on makeempaa kun mun elämä, kannattaa yhä edelleen inspiroitua ja sitten keskittää paukut siihen oman elämän elämiseen ja sitten jeesiä muita mahdollisuuksien mukaan.

Ja joskus voi oikeasti laittaa vaikka viestiä, että hei, oot mun mielestä tosi inspiroiva tyyppi, tavataanko, että olis maagista yhdistää voimat ja vaikka kehitellä jotain uutta projektia. Suurinpiirtein tällä tavoin minun tammikuussa ilmestyvälle kirjalleni löytyi aikanaan kuvaaja, jonka tiesin kyllä nimeltä, mutta joka lähestyi minua rohkeasti. Onneksi niin, sillä kirjan kuvituksesta tulee mahtava.

Ihanaa ihmisten täyttämää viikonloppua sulle!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

45 päivää juoksutelakkaa

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Tasapainoinen arki synnyttää liikuntamotivaatiota