Voihan ahdistus!
Aijai. Tänään sain itseni kiinni haaveilemassa tulevasta turhautuneena tähän hetkeen. Ottaa päähän, kun tietyt työhommat eivät etene. Grrr. Sitten alkaa ärsyttää oma malttamattomuus. Miksi en voi odotella rauhassa? Miksi toivon kaiken tapahtuvat heti tässä ja nyt? Miksi en osaakaan nauttia tästä hetkestä, vaan olen kärsimätön?
Ei se onni kyllä odota siellä ensi kuussa tai ensi keväässäkään, sillä meillä on vain tämä hetki. Toki suunnitelmia saa olla ja pitääkin, mutta vaikka niillä mässäilisi etukäteen kuinka, ne tulevat sitten kun tulevat. Joten, yritän pysyä housuissani. Ja nauttia tästä.
Viime yönä meillä tosin valvottiin taas kahdesta viiteen, kiitos kahden komean alahampaan. Seiskalta olin jo ohjaamassa sisäpyöräilyä, joten nukkumattomuudesta johtuva päänsärky hieman haittaa tätä elämästä nauttimista.
Tänään on ollut aika synkkä fiilis muutenkin. Harvemmin näin, mutta sitten kun, päätinkin ottaa olosta kaiken irti. Olenkin rypenyt itsesäälissä ja apatiassa aivan olan takaa, ja voin kertoa, että heti helpottaa. Kukapa meistä voisikaan olla hyvällä tuulella aina. Parempi kai, että ohikiitävät ahdistuksen, epätoivon ja tylsistymisen hetket ottaa sellaisina kuin ne ovat kuin että niitä pyrkisi peittelemään tai tukahduttamaan.
Lopputuloksena tästä tein päätelmän: On ihan ok tuntea, että juuri nyt on ihan totaalisen paska hetki.
Suurimman osan ajasta kun kuitenkin positiivinen ajattelu tulee täysin luonnostaan, toimii itselläni masistelua paremmin ja ennen kaikkea tuntuu paremmalta ja saa oloni hyväksi.
Jokainen vaikeus on haaste ja tarjoaa jonkin sortin opetuksen. Sitä paitsi olen vakaasti päättänyt, että vielä minä nauran näille haasteita tarjoaville elämän oppitunneille.
Ja jotain hyvää: Tänään pääsen joulukonserttiin Johanneksen kirkkoon. Eiköhän se joulutunnelma lähde sieltä kohoamaan kohti taivaita.
Anni
Näin se vain menee. Pari vuotta sitten tajusin myös, että joskus on päästävä rypemään siinä itsesäälissään ja myönnettävä, ettei aina voi mennä hyvin tai olla iloinen. Kun antaa itselleen luvan olla pahalla päällä, olotila menee nopeammin ohi. Eli joskus voi kai ihan rehellisesti suomeksi sanoa: ”Positiivisuus on perseestä.”
Jenny B-H
Joo, näin mäkin ajattelen, ettei kai kukaan voi olla itse iloisuus saati itse mielenrauha 100 prosenttisesti, minä en ainakaan 🙂
Kun kuitenkin pääpiirteittäin on positiivinen, niin se riittää ja siten itsekin voi hyvin. Joskus sitten on hyvä nollata tilannetta, kuten itse tein keskiviikkona 🙂
Anzi
Vaikka pitää muistaa iloita pienistä asioista ja hetkistä, niin joskus pitää myös rehellisesti sanoa, että nyt ottaa päähän. Ismo Alangon sanoin: Vitutus on otettava kokonaan silloin kun vituttaa. Meidän pikkuneidin syöminen on tässä viime aikoina taas ollut vähän sellaista sun tällaista ja silloin meinaa aina hermo mennä. Yritän olla rauhallinen, mutta välillä pitää vähän itsekseen mutista ja päästää turhautuminen ulos. Sitten on taas helpompi rauhoittua.
Jenny B-H
Juuri näin! Kunpa lapset oppisivat, että kannattaa syödä, nukkua ja antaa vanhempien pukea 🙂 Silloin olis elämä hippasen helpompaa 🙂