Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este

Anopin toteamuksesta se oikeastaan lähti, nimittäin ajatus verenluovutuksesta. Hän kun totesi minulle ja mösjöölle, että harmi, kun te ette voi luovuttaa verta, koska teillä on tatuointeja. Olin jo kuopuksen (8) syntymän jälkeen ollut menossa luovuttamaan verta, mutta silloin synnytyksestä oli liian lyhyt aika, enkä saanut luovutuslupaa. Kimmokkeen verenluovutukseen tammikuussa sainkin siitä, että voisin osaltani olla kumoamassa verenluovutukseen ja tatuointeihin liittyviä harhaluuloja: Tatuoinnin (lävistyksen tai pigmentoinnin) ottamisen jälkeen karenssi ei ole ikuinen, vaan kestää vain 4 kuukautta. 

Lupauduin samalla mukaan SPR:n nettisivuilla olevaan juttusarjaan ja tunsin itseni lähes filmitähdeksi ensimmäisellä verenluovutuskerrallani. Harvoin kun sitä pääsee luovuttamaan verta niin, että paikalla on reportteri ja kuvaaja.

Kaikki postauksen kuvat: Laura Oja

Hemoglobiiniraja ylittyi kirkkaasti

Vaikka ekakertalainen olinkin, en jännittänyt ollenkaan itse verenluovutustilannetta. Sen sijaan jännitin sitä, mahtaisiko hemoglobiinini ylittää tuon vaaditun 125 g/l rajan. Jo etukäteen olin tehnyt netissä Sovinko luovuttajaksi -testin. 

Olin ensin kuvitellut, että hiljattain ottamani influenssarokote voisi estää verenluovutuksen kuukausiksi, mutta ilokseni sain kuulla olleeni väärässä. Verta voi kuulema luovuttaa vaikka samana päivänä influenssarokotteen ottamisen jälkeen. Jos on epävarma siitä, sopiiko verenluovuttajaksi, kannattaa vaikka soittaa maksuttomaan luovuttajainfoon. 

Itse luovutin verta Helsingin Haagan toimipisteessä. Siellä oli arkiaamuna leppoisa tunnelma. Suurin osa luovuttajista oli itseäni hieman vanhempia ihmisiä, eikä kukaan heistä vaikuttanut minunlaiseltani ensikertalaiselta. Keskustelin ensin veripalvelun hoitajan kanssa, annoin yhteystietoni, näytin henkkarini ja täytin lomakkeen, jonka tietojen perusteella olin sopiva verenluovuttajaksi. Join vielä veripalvelun kahvilassa lasin mehua ja sitten siirryin makoilemaan luovutuspisteeseen. 

Kaikki postauksen kuvat: Laura Oja

Kaikki postauksen kuvat: Laura Oja

Verenluovutus ei tuntunut fyysisesti

Itse verenluovutus ei tuntunut fyysisesti miltään, vain neulan laittaminen nipisti hieman. Verta otetaan luovutuskerralla noin puoli litraa, ja aikaa siihen kuluu 10 minuuttia. Vaikka veri valui pussiin vieressäni, ajatus ei tuntunut yhtään epämiellyttävältä. Päällimmäisenä oli ilon tunne siitä, että tällä tavalla oikeasti pystyn auttamaan jotakuta, joka on veren tarpeessa. Samalla kun makoilin pedillä, jännittelin saamieni ohjeiden mukaan alakehon lihaksia ja puristelin kädessäni ollutta vanurullaa. Luovutuksen jälkeen jäin vielä veripalvelun kahvilaan juomaan vissyä, mehua ja syömään sämpylän.

Vain 5 prosenttia suomalaista luovuttaa

Kuulin, että vain noin viisi prosenttia suomalaisista luovuttaa verta, mikä kuulosti omiin korviini pieneltä määrältä. Toki kaikki eivät voi luovuttaa ja syitä voi olla monia. Mutta jos voi, niin suosittelen lämpimästi! Joka arkipäivä Suomessa tarvitaan 800 verenluovuttajaa. Luovutetulla verellä autetaan vuosittain 50 000 ihmistä. Verenluovutus on nopea ja helppo tapa auttaa ja pelkkä ajatus siitä, että noin pienellä vaivalla voi pelastaa jonkun ihmisen hengen, on uskomaton ja oikeastaan aika henkeäsalpaava. Koko maailmaa ei voi yksi ihminen pelastaa, mutta pienellä vaivalla yksi ihminen voi auttaa jotakuta. Niin mahtavaa.

Sain verenluovutuksesta kolmen viikon rautakuurin, jonka söin tunnollisesti. Naisilla sopiva verenluovutusväli on 3 kuukautta, mutta kun juttelin hoitajani kanssa kesän tulevista pitkistä juoksumatkoistani, hän totesi, että seuraavan kerran on parempi tulla niiden jälkeen. Eli syksyllä nähdään taas!

Jalat tönkkönä lenkillä

Liikuntaahan ei suositella verenluovutuspäivänä ja seuraavana päivänä parin tunnin polkulenkillä käydessäni huomasin, että olisi ollut viisasta pitää ainakin vielä toinen liikuntavapaa päivää luovutuksen jälkeen. Askel ei nimittäin ollut kovin kevyt, sykkeet nousivat tavallista korkeammalle ja tuntui, että etenkin etureidet menivät nopeasti hapoille.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli niin positiivinen, että alkoi harmittaa, etten aiemmin ollut luovuttanut verta. Mutta lopulta on turha jossitella, mitä on jättänyt tekemättä. Tärkeämpää on se, mitä tekee tästä eteenpäin ja itse aion käydä jatkossa säännöllisesti luovuttamassa verta. 

Oletko sä jo luovuttaja? Lämmin suositus, jos homma on vielä uutta.

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK