Hei vähäks sä oot hyvä!

…Vai sittenkin ihan syvältä?

Sain kivaa palautetta Oliviassa olleesta teiniäitijutusta. Lämmitti mieltäni, sillä jutun aihe oli erityisen lähellä sydäntäni.

Uusimman numeron juttu teininä lapsen saaneista oli hyvä, sitä olisi lukenut enemmänkin. 

Olipa kiva juttu teiniäideistä! Sisareni on saanut lapsensa
nuorena ja nyt tuntuu hassulta kertoa, että pikkusiskoni on mummu!

Luin viikolla uutta Kotivinkkiä, jossa monitoiminainen Lola Wallinkoski totesi saavansa voimaa negatiivisesta palautteesta. Hieno asenne ja mikä rautainen itsetunto! Itselläni on vielä matkaa moiseen, vaikka harjoitukset ovat käynnissä.

Samana iltana luin Facebookista, kuinka eräs ihastuttava ja ammattitaitoinen ohjaajakollegani kertoi saaneensa ohjaamastaan ryhmäliikuntatunnista sekä positiivisen että negatiivisen palautteen. Ja se negatiivinen palaute oli jäänyt päähän pyörimään ikään kuin lytäten positiivisen palautteen tuoman mielihyvän.

Tunnistan samaa itsessäni. Negatiiviseen palautteeseen jää helposti vellomaan. Positiivisen palautteen ohittaa jotenkin nopeasti, vaikka se mahtavalta tuntuukin. Onko se niin, että jos liikaa hehkuttaa saamiaan kehuja ja oikein antaumuksella kieriskelee niissä, tulee olo, että on jotenkin itserakas. Sehän ei ole sopivaa se. Mutta sopivaa on toki ilostua siitä, että joku on tykännyt siitä, mitä olet tehnyt.

Mikähän siinä onkaan, että vaikka itsetunto on kohdillaan ja sitä on rypenyt liemessä jos toisessakin, silti negatiivista palautetta voi olla vaikeampi ottaa vastaan, vaikka se tulisi aiheestakin. Että sellaisen jälkeen on niin helppo tuntea itsensä maan matoseksi. No just joo mä oon ihan paska, taitaa olla parempi lopettaa koko homma.

 Hei daa!

Ja faktahan on, että kaikkia ei voi miellyttää, eikä edes tarvitse haluta miellyttää. Sekin kannattaa muistaa, että oli palaute sitten millaista tahansa, se on vain kyseisen palautteen antajan mielipide, ei koko maailman.

Ja loppujen lopuksi, tuskin kukaan meistä pitää kaikista elämänsä matkan varrella kohtaamistaan ihmisistä. Ei voi siis olettaa, että kaikki pitäisivät itsestä.

Kun työskentelen ryhmäliikunnanohjaajana, teen työni niin hyvin kuin mahdollista. Jos joku ei pidä persoonastani, äänestäni, ulkonäöstäni tai tunneilla soittamistani musiikeista, siihen en voi vaikuttaa. Ja se on ihan ok, sillä enhän itsekään pidä jokaisesta jumppaohjaajasta, jonka tunnilla olen ollut. En voi myöskään olettaa, että jokainen kirjoittamani juttu olisi helmi jokaisen lukijan mielestä. Enhän itsekään pidä jokaisesta lukemastani lehtijutusta.

Onpas tämä ihmisenä olo vaikeaa, heh.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että palautteen antaminen on hyvä asia. Aiheellisesta negatiivisesta palautteesta voi sen saaja oppia jotakin. Hyvästä palautteesta taas tulee hyvä mieli, se innostaa ja motivoi.

Antakaa palautetta! Mistä haluatte lukea täällä enemmän?

Ja vielä. Huolimatta mahdollisesta palautteesta, anna palaa, minkä parissa sitten ikinä puuhasteletkaan. Kaikki on mahdollista.

Juurikin näin! (Kuva netistä)