Kun meille saapui pyörä
Eräänä lauantaina harrastaminen meidän perheessä sai taas uusia piirteitä. Aamulla puolisoni mösjöö totesi, että tänään on se päivä. Parin vuoden harkinta oli tullut päätökseen. Listalla oli enemmän plussia kuin miinuksia. Kun meille saapui pyörä.
Ja niin hän saapui ensin päiväksi eteiseen, vähän myöhemmin parvekkeelle. Saa nähdä, siirtyykö hän makkariin, kuten muutamalla tutulla kuulemma. Vai olkkarin seinälle, jossa se voisi olla talvea paossa vähän kuin taulun tapaisena.
Nyt on näin:
Meille saapui oikea polkupyörä, sellainen, jota ei voi säilyttää taloyhtiön kellarissa. Ja tämä tapahtumahan tarkoittaa sitä, että meillä asuu nykyään MAMIL – Middle Aged Man In Lycra. Tosin pyöräilyhousuissa mösjöö on kuulemma reilusti mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta minkäs teet, ajomukavuus ennen kaikkea. Ja kuuluuhan se oikea vaatetus vähän niin kuin asiaan. Ei voi polkea verkkareissa kuin korkeintaan Jopoa.
Uusi huonekalumme.
Puolisoni siis osti parin vuoden harkinnan jälkeen itselleen ”oikean” pyörän, ja siitä lähtien oikean pyörän hankinta on ollut itselläkin mielessä, pientä kepeää painostustakin on ollut ilmassa, että ehkä sullakin ensi kesänä. Toki voin kuvitella itseni kiitämässä maantiepyörän selässä, varsinkin nyt, kun lakkasin ohjaamasta sisäpyöräilytunteja, joiden vetämisestä olen todella nauttinut reilun 11 vuoden ajan. Mutta muutenhan olen viimeisen reilun vuosikymmenen ollut jopoilevaa sorttia, eikä pyörässäni todellakaan ole vaihteen vaihdetta.
Sekin mietityttää, onko minulla oikeasti aikaa pyöräillä. Kun pitkiin juoksulenkkeihinkin saa uppoamaan kolmatta tai neljättä tuntia, mitä se on sitten, kun lähtee vähän pyöräilemään?
Illaksi kotiin, kuten kotimainen lentoyhtiö mainostaa?
Ei ole. Siis ei ole aikaa, eikä onneksi juuri nyt rahaakaan tuollaiseen hankintaan. Nyt ei siis katsella syssymmällä, vaan ehkä sitten ensi kesänä.
Onko teilläkin, ja jos, niin missä? Eteisessä vai parvekkeella?
Jenny
P.s. Oikeasti on mahtavaa, kun vasta aikuisena 10 vuotta sitten liikkumaan ryhtynyt mies alkaa löytää itselleen uusia liikuntamuotoja. Juoksua joo, mutta myös joogaa ja nyt pyöräilyä. Isot propsit siitä, että oma hyvinvointi on priolistan kärjessä!
Tiina
Ei pyörää parempaa hankintaa! Jos satut kokeilemaan maantiepyörää, niin ei ole paluuta – varoitan! 😀 Mulla on maantiepyörä, jonka hankin sitkuteltuani ensin 2000 km vuodessa 3-vaihteisella Helkamalla ja 4000 km hybridillä. Hybridi sai lähteä äidin luo viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja sen tilalle hankin vielä kakkospyöräksi maantiepyörää vähän raskaamman cyclocrossin (jossa on combi-polkimet, joilla voi kengät jalassakin polkea) ja väljemmät haarukat, joihin voisi tarvittaessa vaihtaa talvirenkaat. Kevyet pyörät rullaavat aika lailla mummopyöriä sujuvammin, tosin ajelen kyllä myös Alepa-pyörillä. Pyörät ovat onneksi säilyneet tallessa taloyhtiön kellarissa, vaikka alkuun säilytinkin niitä umpinaisessa kellarikomerossa katseilta suojassa. Sen verran kuraista touhua pyöräily kuitenkin, että sisälle eivät tule kuin poikkeustilanteissa. 🙂 Onnea mösjööllesi hienosta hankinnasta!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Tiina kommentista! Mahtava kuulla toi sun kehitys Helkamasta maantiepyörään! Samaa mieltä, melko kuraiselta touhulta vaikuttaa ainakin näin syksyllä 😀
Meillä mösjöö kyllä on vaikuttanut hurahtaneen ja pisin lenkki oli jo 80 kilsaa. Kovasti ehdottelee, että jos mäkin hommaisin pyörän kesäksi, mutta saa nyt nähdä. Maantiepyöräilijöitä on suvussa: isä 75 v. oli just pyöräleirillä Mallorcalla kuten joka syksy ja kevät ja velikin on paljon pyöräillyt. Isä ei voinut enää juosta nivelrikon takia niin vaihtoi pyöräilyyn joku 15 vuotta sitten.
Mä tosiaan oon ohjannut spinningiä 10 vuotta ja tykkäsin siitä älyttömästi, tunneilla kävi paljon just ”oikeita” pyöräilijöitä. Mutta katsellaan, vähän hotsittaisi kyllä kokeilla.
Ihanaa viikonloppua!