Itsestäänselvyyksiä ei ole

Okei, tai paremminkin niitä ei tulisi olla. Mietin nimittäin aamulla sitä, miksi asioita tulee aina vain ja harmillisen usein pidettyä itsestäänselvyytenä. Vasta kun on sairas, näkee terveyden merkityksen. Kun nukkuu huonosti, alkaa kummasti taas arvostaa aikaa kun saa kuorsata sydämensä kyllyydestä. Kun pelkää menettävänsä jonkun, näkee, miten tärkeä hän onkaan.

Muutos ihmisessä tapahtuu usein kriisitilanteen kautta. Olisipa joku voima, joka osaisi johdatella silloinkin oikeaan suuntaan, kun kaikki on ällöjees ja happy happy joy joy. Sellainen voima, joka muistuttaisi olemaan jatkuvasti kiitollinen ja arvostamaan kaikkea koettua. Kyllähän sitä hetkittäin muistaakin olla, mutta itse ainakin liian harvoin.

Jokainen hetki on ainutlaatuinen. Riippumatta siitä, mitä se hetki tuo tullessaan. Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen. Jokainen vastoinkäyminen, hankala tilanne tai ikävä ihminen tulisi ottaa opettajana, joka johdattaa sinua eteenpäin omalla polullasi. Jokaisesta ilon hetkestä kannattaisi ottaa kaikki irti, ja oikein kieriskellä hyvissä fiboissa. Ihanaa, mahtavaa, ihan kreisijeejeetä!

Kuva: abstractsmixedwithextracts.com

Ystäväni Laura kirjoitti päästäneensä irti asiasta, joka ei vain enää ilmeisesti tuntunut omalta. Hienoa. Ja vielä hienompaa on se, että jokainen meistä voi tehdä samoin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin, jotka eivät tunnu hyvältä. Itse olen noudattanut juuri tuota kaavaa jo jonkin aikaa. Pääasiallisesti se on tuonut mukanaan vain hyvää. Älä tee mitään, mitä et oikeasti halua tehdä!

Suosikkimieheni Wayne W. Dyer kehoitti facebookissaan joka päivä kuluttamaan viisi minuuttia elämän ihmeellisyyksien huomioimiselle.

Viisi minuuttia on lyhyt aika, mutta se voi avata silmät aivan uudella tapaa.

Elämä on jees. Juuri nyt, tässä hetkessä.

Kuva: askapic.com