Viime aikoina olen osallistunut monenmoisille kursseille ja kokeillut muun muassa NLP:tä, ryhmämeditaatiota ja meditaation yksityisopetusta. Tulevana torstaina menen muuten tutustumaan logoterapiaan. Olen saanut hyvin paljon noilta edellä mainituilta, mutta tänään tuli vastaan taas jotain minulle täysin uutta, joka sytytti. Vietin nimittäin aivan mahtavan päivän TRE-kurssilla. Opimme kurssilla menetelmän, mikä poistaa kehon lihasjännityksiä ja vaikuttaa myös mieleen. Aika hulvaton olo muuten tuli, kun kroppa tärisi ja tuntui elävän aivan omaa elämäänsä.

Olen kirjoittamassa aiheesta juttua, joten en tässä sen kummemmin avaa päivän kulkua. Sen tahdon sanoa, että tulipa taas huomattua, miten saumatonta kehon, mielen ja sielun yhteispeli on. Kun kurssi päättyi ja odotin bussia Kampin hälinässä, minulla oli sellainen olo, että olisin tähän asti ollut kuplassa, joka nyt vain räjähti. Että ennen en ole tajunnut mitään ja nyt näen kaiken tosi selvästi, hih. Fiilis oli huikean hyvä! Olen toki ihmistyyppiä, joka innostuu asioista kamalan helposti, mutta ei kai se haittaa. Ehkä viimeistään nyt ymmärrän oikeasti sen, miten tärkeä on pitää huolta koko paketista tasapuolisesti. Se kun ei vain riitä, että nostaa rautaa salilla. Olenhan sen tiennytkin, mutta tämä päivä oli jälleen hyvä muistutus ja nyt minulla on taas yksi keino lisää tehdä töitä itseni kanssa, jotta saavuttaisin entistä parempaa oloa. Jei!

Samaan syssyyn aloin miettiä sitäkin, että miksihän toiset ihmiset pitävät itsestään huonosti huolta tai tekevät jatkuvasti asioita, jotka ovat haitallisia joko henkisesti tai fyysisesti. Jokainen kai toimii kussakin tilanteessa niin kuin parhaakseen näkee. Eikä ketään voi tietenkään pakottaa mihinkään, joten se on vain ja ainoastaan jokaisen omassa kädessä herätä huomaamaan, mikä itselle on parasta. Kai se sellainen tulee osittain myös itsetuntemuksen lisääntymisen myötä. Itse olen niin tyytyväinen siitä, että aikanaan uskalsin tai ehkä paremminkin ymmärsin alkaa etsiä keinoja, joiden avulla voisin kokonaisvaltaisemmin paremmin, tuntisin itseäni enemmän ja olisin onnellisempi, tasapainoisempi, tyytyväisempi ja minulla olisi rauhallinen olo.

Se on alkanut vähän harmittaa, että kun vuosituhannen alussa työskentelin kokopäiväisesti liikunta-alalla, keskityin oikeastaan vain kehoon ja ravintoon. Pääkoppaa tärkeämpi oli saavuttaa näkyviä tuloksia. Kunpa minulla olisi ollut tämä kaikki henkisen puolen tieto (jossa olen kuitenkin nytkin aivan alkutekijöissäni) silloin, kun vielä tein Personal trainerin hommia. No, parempi kai havahtua myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt illalla meillä muuten juhlitaan 15-vuotiasta esikoistani! Huh, olen ollut äiti jo melko pitkään. Välillä kun mietin, niin ihmettelen itsekin, miten jouhevasti kaikki on sujunut. Kyllä 19-vuotias tuntuu nyt näin 34-vuotiaan näkökulmasta nimittäin aika pennulta, mutta kaikesta on selvitty!

Ja jos joku ihmettelee, miten viitsin kurssittautua näin tärkeänä päivänä, niin tytärkin vietti koko päivän riparilla. Tylsää oli kuulema, heh. Eli No harm done.

Ihanaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

P.s. Huomenna vedetään Otaniemessä uutta Bodypump-ohjelmaa, joka vaikuttaa tosi tehokkaalta. Tuskin maltan odottaa.