Mieti, mitä haluat…

…Älä mieti, mitä et halua!

Minä haluan nukkua ensi yönä makoisat unet. Nimittäin voihan kuopuksen poskihampaat, jotka vielä osittain tekevät tuloaan. Toisella puolella on puhjennut nyt kaksi hammasta, toinen puoli odottelee omiaan melko muhevana. Viime yönä meillä valvottiin, taas. No kyllä meillä nukuttiinkin, mutta noin puolen tunnin pätkissä ja hereillä oltiin tuntikausia kello 4 asti. Olipa kiva herätä kuudelta kirjoittamaan, vetää kaksi ryhmäliikuntatuntia ja sen jälkeen lähteä haastattelukeikalle. Niin ja vielä sisäpyöräilytreeniä ohjaamaan mennessä huomata, että perhana, pomo on tulossa tunnilleni, hehee.

Mutta: taas tuli huomattua, että liikunta antaa ihan tajuttomasti energiaa. Väsymys on pysynyt poissa koko päivän,  enkä tunne olevani lainkaan ylikierroksilla. Aamulla olin kyllä itkeä epätoivosta, sillä olin niin väsynyt, että huhheijaa sentään. Lisäksi oli morkkis ärräpäistä, joita viljelin noina aamuyön unettomina tunteina. Pitäisi aina muistaa, myös kuolemanväsyneenä, että vauvoilla on jokin syy käytökseensä.

Muutamat työhön liittyvät stressimomentit sen sijaan ovat ratkenneet kuin itsestään. Hetkellisen pikapaniikin jälkeen uskoinkin asioiden selviävän parhaan mukaan. Ja niin kävikin. Minussa on vain yhä vielä monesti sellaista malttamattomuutta, että tahdon, että jokin kiperä tilanne ratkeaa heti. Ennen saatoin alkaa lähes heti vatvoa epätoivoisena että joo kato ku ei tää nyt lainkaan suju, tää ei kyl joo siis missään nimes tuu onnistuu, joo ihan turha ees yrittää tää menee pieleen saletisti. En tiedä, mistä nykyinen vahva luottamus asioiden järjestymiseen tai ylipäänsä elämään on syntynyt, sillä viime ajat eivät ole olleet niin sanotusti kovin helppoja. No, anyways, vaikka tilanne olisi mikä tahansa, en enää pelkää lainkaan, en edes pahinta. Ja se on mahtava tunne se. Omille peloille kannattaa muuten nauraa. Kas tässä: hahahahahahha! Yhdet makeat naurut. Pyrin keskittämään asiaan, oli se sitten mikä tahansa, positiivista huomiota ja usein homma hoituukin. Niin kauan kun on tietoisempi siitä mitä ei halua jossakin tilanteessa, ei kai voi saada haluamaansa. Jos haluamastaan asiasta ajattelee vain myönteisesti, se ei ehkä menekään puihin. Onkin tärkeää miettiä, mitä miettii ja mitä haluaa, eikö. Jostain muistan muuten myös lukeneeni, että vastoinkäymiset ovat 90 prosenttisesti kuviteltuja esteitä. Melkoista ajanhukkaa, sanon minä! Pyrinkin entistä estevapaammaksi. Ja hei, Buddhakin sanoo, että luomme maailman ajatuksillamme. Miksi ei luoda sitten hyvää sellaista.

(kuva: Facebook/Daily Vitamins for the Soul)