Mitä etsitkin, ole sitä ensin itse

Minä uskon siihen, että se mitä ajattelen, vahvistuu. Ajatuksen voima on valtava. Vatutus lisää vatutusta, ilo lisää iloa. Myönteiset ajatukset lisäävät hyvää fiilistä. Negatiiviset ajatukset saavat oikein vellomaan siellä itsessään. Se mitä kaipaa, toivoo ja haluaa, voi hyvinkin toteutua. Malttia ja omaa panostusta se silti vaatii, eivätkä asiat tapahdu hetkessä. Malttamattomuus onkin yksi huonoista puolistani, aina vain, vaikka kärsivällisyyttäni pyrin kovasti treenaamaan. Ihan välihuomautuksena, erinomaisia kärsivällisyyden treenaamiseen sopivia välineitä ovat a) liikenne b) oma perhe.

Viime päivinä olen lueskellut saksalaistoimittaja, elämäntaitovalmentaja Rüdiger Schachen kirjaa Sydänmagneetti – Vetovoiman salaisuus (Minerva 2011). Kun perheessä on touhukas yksivuotias, lukeminen päiväsaikaan on lähes mahdotonta.

Kirjan ulkoasusta on pakko sanoa sananen: Sydänmagneetti muistuttaa hyvin paljon Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa (WSOY), joka minulla myös on hyllyssäni. Sitä paitsi onpa jotenkin tylsää, että vetovoiman laista kertovien kirjojen visuaalisen asun halutaan jostain syystä muistuttavan satukirjaa. Ihan kuin kustantaja/tekijä (tai kuka nyt ulkoasusta on päättänytkään) itsekin tahtoisi leimata ne höpöhöpö-kirjoiksi.

Kuin kaksi marjaa!

Kymmeneen eri teemaan jaetussa Sydänmagneetissa on kuitenkin paljon hyvääkin asiaa, vaikka ulkoasu tökkii. Sen(kin) mukaan ihmiset ja tapahtumat eivät tupsahda elämäämme sattumalta, vaan sydämemme toimii magneetin tavoin ja vetää niitä puoleensa. Esimerkiksi jos jatkuvasti vetää puoleensa samantyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa ei vain tule toimeen (esimerkiksi huono parisuhde), se johtuu siitä, että nämä ihmiset herättävät meissä voimakkaita tunteita ja mielikuvia. Jokainen torjuva tai tuomitseva tunne vaikuttaa juuri päinvastoin kuin haluaisimme. Ei toivottu toisto vaikkapa sitten ihmissuhteissa on kuitenkin paras tienviitta, jolloin omaa toimintaa on mahdollista analysoida ja alkaa muuttaa.

Asioista, joita toivomme saavan elämäämme, kirja opastaa päästämään irti. Kun lakkaa yrittämästä saavuttaa tavoitteensa pakolla, tavoite usein tupsahtaa luoksemme yllättäen. Saat sen, mistä luovut -tyyppisestihän ajattelee myös esimerkiksi Tommy Hellsten. Tässäpä tuli muuten mieleeni eräs nainen, jota haastattelin taannoin Vauva-lehteen. Hän oli lähes pakonomaisesti yrittänyt muutaman vuoden saada lasta, ja kun hän miehensä kanssa lopulta oli hankkinut koiran ja nainen oli päästänyt irti odottamisen odottamisesta, hän oli samantien tullut raskaaksi. Eli monenlaista voi tapahtua, kun relaa ja antaa olla.

Viehätyin kirjan omaa itseä koskevista vinkeistä, mielikuvaharjoitukset ja tehtävät oikeanlaisen kumppanin löytämisestä eivät sattuneesta syystä niinkään iskeneet. Rakkaudesta sanotaan, että emme saisi yrittää olla rakastamatta. Kirjassa puhutaan paljon myös universaalista rakkaudesta, jolla ei siis tarkoiteta romanttista rakkautta.

Ja onhan myös totta, että jos et rakasta itseäsi, miten voisit rakastaa ketään muutakaan. Jos haluat parantaa suhteita toisiin, paranna ensin suhdetta itseesi. Jos haluat kokea enemmän rakkautta, rakasta itseäsi ensin enemmän. Vaikka en mistään itsetuntokriisistä kärsikään, nuo olivat mielestäni oivallisia muistutuksia.

Tämä lause jäi mieleeni erityisen hyvin: Mitä etsitkin, ole sitä ensin itse. Erinomainen kiteytys!

Kertalukemiselle teos on hieman raskas paketti, se sopii enemmänkin selailtavaksi sieltä täältä. Ihmisten omakohtaiset tarinat eivät niin innostaneet, mutta sinne tänne ripotellut mietelauseet kylläkin. Kirja on kuitenkin hyvä lisä hyllyyn kaikille ”alan” kirjoihin hurahtaneille.