On vain alkuja
Jokainen oman elämäni exit, uloskäynti, loppu, finaali, päätös on merkinnyt jonkin uuden alkua ja ennen kaikkea muutosta parempaan. Jokainen loppu on pakottanut minua katsomaan myös itseäni uusin silmin: millainen haluan olla ja mitä voin tehdä toisin. Kun nyt mietin taaksepäin, vain harvoin olen ymmärtänyt asian mukanaan tuoman hyvän juuri sillä hetkellä, kun pakka on ollut täysin sekaisin.
Kun esimerkiksi pitkä ihmissuhde päättyi vuosia sitten, luulin elämäni loppuvan siihen paikkaan. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että juuri tänä päivänä istun iloisena keittiön pöydän äärellä kirjoittamassa blogiani. Olin varma, etten selviä ikinä tai jos selviän, niin ainakaan en voi olla onnellinen. Olin väärässä. Koko homma sysäsi minut oppimisen ja itsetutkiskelun tielle, joka tarjoaa minulle päivittäin jännittäviä oivalluksia. Muutos on tuonut elämääni uusia tyyppejä ja olen tutustunut lukemattomaan määrään ihmisiä, joihin en ehkä entisessä elämässäni olisi törmännyt. Olen saanut kokea, nähdä ja tehdä niin paljon, että välillä on vaikeaa pysyä sortseissa innostukselta! Ja onhan elämääni saapunut yksi erittäin tärkeä ihminen, jolla on ikää pian 1 v ja 7 kk.
Tämä postaus sai itse asiassa ajatuksensa siitä, kun jokin aika sitten luin kaverini Facebook-statuksesta kysymyksen, että voiko eroon kuolla. Vastasinkin hänelle, että siitä selviää, vaikka sillä hetkellä sitä ei ehkä pysty uskomaan. Vaikka hankalien elämäntilanteiden aiheuttama kipu saattaa olla hyvin todellista, uskon silti, että suuri osa siitä on oman mielemme luomaa. Vaikka hetkellä jolla maailma tuntuu sortuvan, on vaikea kuvitella, että tapahtuma voi olla meille avuksi, juuri sitä se saattaa olla. Silloin tulisi vain kyetä ajattelemaan, että kaikki menee ohi. Kaikki on hyvin jo nyt. Ja kliseisesti, myös aika auttaa.
Kun seuraat oman elämäsi tapahtumaketjua ja päädyt johonkin ikävään asiaan, oli se sitten mikä tahansa, mieti, onko se mahdollistanut jonkun uuden asian tulemista elämääsi?
Itse en keksi yhtään ikävää asiaa, joka ei olisi näin tehnyt. Olen ehkä joutunut luopumaan jostakin, mutta aina tilalle on tullut jotain hyvää ja uutta. Jokaisesta huonostakin valinnasta on seurannut jotain myönteistä.
Kirjailija Kaija Juurikkalan sanoja lainatakseni, ei ole loppuja, on vain alkuja.
Aurinkoista tiistaita!
Jukka
Kiitos hyvästä pohdinnasta. Luultavasti olen tämän jostain lukenut, en vain muista mistä, mutta ”elämä on luopumisen harjoittelua”. Mestariksi tie voi olla pitkäkin, mutta toisaalta yksi oivallus voi riittää. Pointti on tehdä tilaa. Uudelle. Elämälle.
Päättymätön harjoitus ja siksi kiehtova. Kaikki hyvä on kuitenkin mahdollista vasta, kun osaa luopua jostain edeltävästä. Ne jotka tämän oppivat, erottuvat muista. He hehkuvat. Elämän iloa.
Jenny B-H
Kiitos, tuo oli hienosti sanottu!
Kyllä välillä tuntuu siltä, että tämä kaikki on yhtä päättymätöntä harjoitusta! Mutta mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa… 🙂
Maria_A
Hienoa Jenni jaoit henkilökohtaisen kokemuksesi ja samalla muistutit kuinka vaikeuksista vaan jalostuu aina jotain hyvää, kunhan niistä tuskallisista ensihetkistä selviää.Tuttuakin tutumpia ajatuksia, onneksi niistä myös on osannut itse tuon ytimen poimia ja opin ottaa 🙂
MM
Totta. Eikä se eron kipu ole niin vaarallista. Se on vain kipua, joka pitää tuntea. Laimenee aikanaan. 🙂
Jenny B-H
Kiitos sinulle kommentistasi 🙂
Moni asia helpottuu, kun yrittää nähdä siinä jotain hyvää.
Uskon, että tässäkin näkökannassa kehittyy, kun vain harjoittelee 🙂
Jenny B-H
Kyllä, juurikin näin! Moni asia muuttuu siedettävämmäksi ja lopulta haihtuu ajan kanssa.