Asennemuutos ja imuri käteen

Voisiko siivoaminen olla oikeasti parasta, mitä tiedän juuri nyt?

Viime päivät olen ottanut tosi leedisti kotihommien suhteen ja olen siedätyshoitanut itseni kestämään epäjärjestystä. Pyykkivuori alkaa oikeasti näyttää Matterhornilta. Myös imuroida pitäisi, olisi suotavaa järjestää epämääräiset aikakauslehti- ja kirjakasat sekä eteisen kenkätaivas. Ja oih, näkisitte vaatekaappini sekamelskan. Plus kumma kyllä, taapero on 23 tunnin poissaolostaan huolimatta jo ehtinyt tehokkaasti levitellä pienen omaisuutensa pitkin kämppää.

Mutta ei hätää, tänäänhän on maanantai! Se päivä, jonka tuloa monet ehkä alkoivat stressata jo eilen illalla. (Turhaan). Itse tykkään maanantaistakin, sillä maanantaisinhan on tunnetusti niin helppoa aloittaa elämä parempana ihmisenä. Tiedätte varmaan tämän fiiliksen: ensi maanantaina mä kyllä alan karkkilakon…ensi maanantaina mä lisään salettiin painoja Bodypumpissa…ensi maanantaina teen sitä ja tätä, siis aivan varmasti!

Minäkin siis palaan ruotuun ja pistän huushollin kiiltämään. Tällä kertaa aion myös ottaa ilon irti siivoamisesta. Onhan kuitenkin aika mahtavaa nähdä kättensä jälki ja erityisesti lopputuloksesta nauttiminen on ihastuttavaa.

Päätin, että sen sijaan, että haikailisin siivoamisen sijaan tekeväni jotain muuta, kuten makaavani 40 asteen lämmössä meren kohistessa suloisesti korvissani, loikoillessani maailman autuaimmassa hemmotteluhoidossa jossa minut käytännössä restauroitaisiin päästä varpaisiin tai illallistavani kapteenin pöydässä Karibian-risteilyllä, otankin ilon irti juuri siitä, mitä kullakin hetkellä oikeasti teen. Tomuttaessani pölyjä täällä espoolaislähiössä voin edes ajatella, että onpa tämä siivoaminen aivan upeetaihqumahtavaa, aivan parasta, mitä tiedän juuri nyt.

Ihan sama mitä tekee: töitä, siivousta, liikuntaa, ruoanlaittoa, lapsen nukuttamista. Se kaikki voi tuntua tylsältä, jos aina haikailee tekevänsä jotain muuta, jotain ehkä omissa mielikuvissa niin paljon parempaa, hauskempaa ja siistimpää kuin mitä sillä hetkellä oikeasti tekee.

Elämä on vähintäänkin hyvin ookoo, jos päättää joka kerralla tehdäkin huippukivaa juttua, sen sijaan, että ottaa heti asenteen, että mun on nyt pakko tehdä tää, mutta tää on ihan syvältä. Ja hei, sitä paitsi muistan kirjoittaneeni johonkin lehtijuttuuni, että tiskaamisen ja siivoamisen voi ottaa meditatiivisena harjoituksena!

Näihin tunnelmiin, let’s enjoy the ride.

Ehkä uuden asenteen omaksuminen toimii, ehkä ei. Kokeilemisen arvoista se lienee.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Kyl! Näihin aatoksiin heräsin aamulla.