Elämä, täältä tullaan!

No niin. Arki siis alkoi. Mukava arki. Heinäkuussa tein niin minimaalisesti töitä, että nyt jaksaa taas. Oli kyllä mahtavaa saada olla kotona ja viettää lasten kanssa aikaa. Nyt jaksaa painaa hommia ja vieläpä ilon kautta. Lisäksi olen päättänyt tehdä lopuistakin unelmistani totta. Esikoiskirjaahan teen jo, mutta vielä ne kaikki pienet asiat odottavat toteuttajaansa, minua. Ai miksi? No tämän vuoksi:

Well, lakataanpas odottelemasta!

On ihan turha odottaa ja lykätä asioita aina vain eteenpäin, olivat ne sitten unelmia tai sitten pakollisia hommia. Oikea aika niiden toteuttamiseen on juuri nyt!

Ja kaikki mihin ryhdyn, pyrin ryhtymään siihen ilolla. Toki asiat ovat iloasteikolla eritasoisia, mutta omalla asenteella voi vaikuttaa paljon siihen, tekeekö hommia vastentahtoisesti vai hyvällä fiiliksellä. Jeah, yritän muistaa tämän seuraavan kerran, kun raahaudun pesutupaan vuorenkokoisen pyykkikasan kanssa.

Aion uskoa, että pystyn kaikkeen, mihin vain päätän ryhtyä. Miksen minä, jos muutkin? Ihan liian usein itsekin ajattelen niin, että ai, ei mulla tollaseen ole mahdollisuuksia. En mä varmasti saa sitä tätä ja tuota aikaiseksi. Kyllä ne kaikki muut, mutta en minä. Asennemuutoksen paikka siis.

Oikeasti moni asia on järjestelykysymys ja kiinni siitä, mitä itse elämältään tahtoo ja mikä itselle on tärkeää. Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kohti tavoitteita ja unelmia. Itselläni on hyvät fiilikset monen asian suhteen. Tunne varmasti kumpuaa siitä, ettei minun ole pakko tehdä mitään, vaan hommat lähtevät omasta halustani ja innostuksestani.

Ja sieltä soffaltahan ei tule kukaan hakemaan. Kukaan ei myöskään voi laihduttaa puolestasi, vaihtaa duunimestaasi tai ratkoa henkilökohtaisia huoliasi. Jokaisen meistä on tehtävä se itse.

Itse olemme vastuussa omista haaveistamme ja tavoitteista sekä niiden saattamisesta oikeaan kuosiin. Mitä ihmettä sitten tarvitaan, että ajatuksissamme luodut mielikuvat toteutuisivat?

Minä väitän, että tarvitaan rutkasti intohimoa, innostusta ja rakkautta tekemäänsä kohtaan. Tarvitaan uskoa siihen, että juuri minulla on mahdollisuus onnistua missä tahansa asiassa. No juu, pientä konkretiaa kaivataan. Eli Ruotsin prinsessaksi ryhtymisestä lienee turhaa haaveilla, mutta esimerkiksi moottoripyöräkortin ajaminen on ihan realistinen vaihtoehto. Taito tai tietokaan eivät ole pahitteeksi, mutta innostunut, iloinen, asialle panostava ja omaan itseen uskova asenne on tärkein. Sanomme siis hus yllä mainituille epäilyille, minä myös!

Leppoisaa keskiviikkoa!