Kaikki toimii!
Mutta toimiiko ikuisesti?
Eilen kun karskit pelastavat enkelit olivat työntäneet huoltsikan pihalle hajonneen automme käyntiin, kuului takapenkiltä tyttären, 11, heleä ääni: Tälläkin tapahtumalla on varmasti jokin tarkoitus. Minua nauratti, kun mietin, etteipä ole omena kauas puudosta pudonnut.
Illalla sen keksin! Tapahtuneella oli ainakin se tarkoitus, että tajusin jälleen, miten tuudittautunut olen siihen, että kaikki toimii. Ja miten se minä tyttö vain pidän erilaisia asioita täysinä itsestäänselvyyksinä. Eihän sitä tule edes ajateltua, että voisi käydä niin kuin juuri eilen. Totta kai auto toimii. Ja tietokone ja kännykkä. Totta kai olen terve. Tietenkään minulle ei tapahdu mitään kovin ikävää.
No, selväähän se on, että ei se niin mene. Elämä koettelee, mutta toki myös antaa paljon.
Jokainen hetki on siis ainutlaatuinen. Riippumatta siitä, mitä se hetki tuo tullessaan. Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen. Mutta se on hemmetin hankalaa toisinaan! Jos tietäisin, että huomista ei tule, olisinko erilainen, juuri nyt?Todennäköisesti. Ainakaan en kiukuttelisi turhasta tai siis lainkaan.
Jokainen vastoinkäyminen, hankala tilanne tai ikävä ihminen kannattaa ottaa opettajana, joka johdattaa meitä eteenpäin omalla polullamme. Jokaisesta ilon hetkestä on hyvä ottaa kaikki irti. Hyvissä fiboissa saa oikein kieriskellä! Nautitaan!
Ja sitä paitsi, mikään ei kestä ikuisesti, ei onni eikä epäonni. Eikä näköjään auton akku.
Auto on jälleen kunnossa, kiitos asianosaisille. Eilinen toimi muistutuksena. Osaanpa ainakin taas arvostaa toimivaa kulkupeliä ja muistan kiittää pikku riisikuppiani siitä, että se jaksaa kyyditä minua paikasta toiseen.
Itsestäänselvyyksiä ei ole. Se kun pysyisi mielessä!
Tämä posteri on vanha tuttu, mutta ah, niin oiva muistuttuja! (Kuva: shop.holstee.com)
Tiina
Sara Karlsonin blogissa oli kirjoitus, jossa Sara kirjoitti jotenkin näin, että korjaa mielessäsi sana ”virhe” sanalla ”polku”. Tuo lause avasi minulle paljon. Välillä tulee harmiteltua, kun siinä yhdessäkin suhteessa roikuin monta vuotta, vaikka puolen vuoden jälkeen näki, ettei siitä mitään tule. Tai muuten on tuhlannut aikaa ihmisiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Tulee mietittyä liikaa ”mitä jos olisin tehnyt näin”, ”senkin virheen olisin voinut jättää tekemättä” ja ”mitähän muut ajattelevat, jos teen näin”.
Kun tuon lauseen luin, tajusin heti, että niinhän se on. Vanhoista asioista on otettava opiksi ja samalla muistettava, että se on mennyttä se, turha märehtiä niitä. Ja todellakin tulee paljon kiukuteltua turhasta ja siitä olen tietoisesti pyrkinyt viime aikoina pois. Ilmeisesti olen onnistunut, kun mieheni yksi ilta ihmetteli, miten olen seinästä väsymyksestä huolimatta jaksanut olla hymyileväinen koko viikon. ( kotona on n. 5 kuukautinen neiti, joka on sitä mieltä, että yö on ihmisen parasta aikaa :D)
Elisa
Kiitos tästä postauksesta, tuli tarpeeseen! Olet mun idoli!!
Jenny B-H
Hei Tiina!
Kiitos kommentistasi! Ja jaksamista vauva-arkeen! Nukkumattomuus on karseaa. Meillä alettiin nukkua kunnolla 1 v 4 kk iässä jonka jälkeen oli taas pari kuukautta heräilyä. Viime yönä tyttö veteli pitkästä aikaa kellon ympäri, ah ihanuutta!
Hyviä pointteja toit esiin! Itsekin luen tuota ihastuttavan Saran blogia välillä. Niin pyrin ajattelemaan, ettei virheitä ole. Tuo polku onkin hyvä sana sen tilalle.
Kaikilla meillä on omat polkumme, toisilla mutkaisemmat kuin toisilla 🙂
Kivaa päivää sinulle!
Jenny B-H
Voi kiitos Elisa, kiva kuulla, että tykkäsit 🙂
sofia
Päivittäiset postauksesi ovat oivaltavia – olet ilahduttanut niillä koko heinäkuun, kun vasta hoksasin blogisi Juuri näitä juttuja etsiskelin – ja tuo posteri on niiiin kaunis.
Jenny B-H
Mahtava kuulla, kiitos sofia palautteesta!
Niitä asioita puin, jotka itseänikin mietityttävät 🙂