Synkkää ja ikävää vai iloista ja antoisaa?
Vielä jatkan tätä jatkokertomusta: tämän ja tämän postaukseni sananparsimietelmiin liittyen Merikuu muistutti joululaulusta, jossa lauletaan, että Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä, ja totesi itse jättävänsä tuon kohdan laulamatta. Minä kyllä muistelen laulelleeni tuota täysin palkein päiväkotien ja koulujen joulujuhlissa sen kummempaa miettimättä. Siis mitä ihmettä: hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä?
Oma elämä on juuri niin synkkää ja ikävää kuin siitä itse tekee. Tietenkin maailmassa tapahtuu ja myös jokaisella meistä on omat murheemme, isot ja pienet. On erilaisia elämäntilanteita, toiset toistaan stressaavampia. Joillakin on syntyessään helppo lähtötilanne, toisilla haastavampi. Silti uskon, että kuka vain voi tavoittaa mitä vain, jos tarpeeksi haluaa, tekee duunia sen eteen ja ennen kaikkea uskoo, että asiat ovat mahdollisia. Jos haluaa, että elämä on persiistä, sekin varmasti onnistuu.
Lähtöajatuksena omassa arjessani pidän sitä, että elämä saa olla hauskaa, iloista ja kyllä vain hyviä asioita saa tapahtua. Ja kun niitä hyviä asioita tapahtuu, niitäkään ei tarvitse hillota vain omana tietonaan. Minusta on mahtavaa kun tuttaville tapahtuu hyvää ja toisen onnistuminen motivoi itseänikin.
Vuosi sitten bloggasin siitä, miten tahtoisin kirjoittaa muutakin kuin lehtijuttuja ja saada enemmän aikaiseksi hyvinvointialalla. No, pian koittaa minun ja kahden taitavan valokuvaajan esikoisteoksen deadline. Ensi alkuvuonna kaupoissa on siis yksi toteutettu unelma enemmän. Myös tuohon hyvinvointialaan olen päässyt iskemään näppini ihan uudella tapaa, mistä olen todella innostunut.
On siis itsestä kiinni, onko elämä synkkää ja ikävää vai toteutuvatko haaveet, unelmat ja tavoitteet. Jos elämä junnaa paikallaan, eikä mitään myönteistä tapahdu, aina voi avata silmät tai luoda uusia olosuhteita niiden huonoksi havaittujen tilalle. Resepti on oikeastaan aika simppeli: asioiden tekeminen uudella tapaa on ensimmäinen askel uuden saavuttamisessa. Kun kokeilemme uudenlaisia reaktiota arjen tapahtumiin, niin uusia asioita tapahtuu.
Ja vielä: itsestään ja omista taidoistaan kannattaa olla ylpeä. Uskon, että jokainen ihminen on hyvä jossakin. Kaikki me olemme erilaisia. En muista kuka, jonka kanssa juuri juttelin, oli kovin vaatimaton oman osaamisensa suhteen. Hän sanoi suoraan, että kehut ja hyvä palaute vaivaannuttavat, sillä hän ei osaa ottaa niitä vastaan ja mieluummin vähättelee tekemisiään. Ei niin! En tarkoita, että pitäisi kulkea nenä pystyssä ja piehtaroida siinä, miten ihanan taitava on, mutta kyllä hyvästä palautteesta on syytä iloita ja antaa sen myös hetkellisesti hivellä itsetuntoa. Nolostumisen sijaan voisi sanoa yhden lauseen: hei kiitti, toi tuntuu hyvältä kuulla. On niin ärsyttävän helppoa valitella omia puutteita ja rypeä ongelmissa ja mokissa. Oikeasti näin keskustelukumppanina voin sanoa, että edellä mainittu on aika epäkiinnostavaa. Mieluummin sitä kuulee hyvistä asioista ja onnistumisista! Negatiiviset asiat vain saavat aina niin paljon huomiota ja se on ihan syvältä.
Pystymme vaikka mihin kun vain ajattelemme itsestämme ja arjestamme myönteisemmin. Täällä ollaan se aika kun ollaan, ja siitä saa ja tuleekin nauttia. Elämän ei ole tarkoitus olla kuin juoksuhiekassa tarpomista, vaan pääosin myönteistä, sillä aina ei toki voi olla kivaa eikä tarvitsekaan.
On aika tylsää, että voimme tottua katsomaan niin, että kyky todella nähdä katoaa.
Jos uskomme, että jokin asia ei tapahdu ikinä, se tuskin tapahtuu ikinä. Jos uskomme, että elämä on synkkää ja ikävää, niin sitä se varmasti on.
Life is a beach and then you dive! Ei kun lottokuponkia täyttelemään.
Life’s a beach and then you dive!! (Kuva: Pinterest)
Tiina
Kiitos taas kerran ihanasta kirjoituksesta!
Sen lisäksi, että ihmisten pitäisi osata ottaa kehuja vastaan, pitäisi myös jokaisen opetella kehumaan toista, silloin kun joku sen ansaitsee. Herkästi tunnutaan ajattelevan, ettei omilla sanomisilla ole mitään väliä ja unohdetaan, kuinka kivalta itsestä tuntuu, kun joku sanoo pienenkin kehun. Mun mielestä positiivista palautetta ja kehua kannattaa antaa aina, vaikka se tuntuisi itsestä vähän hölmöltäkin mennä sanomaan mistään pikkujutusta. Vastaanottajalle se voi olla päivän pelastus!
Ja mulle oli aikoinaan epävarmana 15- vuotiaana avartavaa, kun luin jostain, jonkun sanomana, että turha hävetä vanhoja mokailujaan, sillä kun kaikki murehtivat vain niitä omia mokiaan, ei kukaan muista sinun. Siitä lähtien olen yrittänyt elää ja tehdä asioita just niin, kun itsestä tuntuu hyvältä. Turha miettiä, mitä toiset ajattelevat minusta tai tekemisistäni, eivät ne niitä enää vähän ajan kuluttua muista, kun heidän omat murheet pukkaavat päälle.
Jenny B-H
Tiina, kiitos hienosta kommentistasi!
Olen niin samaa mieltä, ikinä mikään ei ole liian pieni tai vaatimaton asia, etteikö voisi toista kiittää ja kehua.
Ja monen elämä pyörii niin oman navan ympärillä, ettei toisten asiat juuri kiinnosta, olivat ne sitten onnistumisia tai mokia 🙂
Ihanaa viikonloppua sinulle!
Marko Suomi
Uskon myös että asenteella on iso merkitys. Itse ajattelen jotenkin niin että elämä on sekä antoisaa ja iloista että synkkää ja ikävää. Joskus kaikkea tätä samana päivänä 🙂 Kaikenlaista tapahtuu ja osaan jutuista voi vaikuttaa paljonkin, unelmia ja tahtoa tarvitaan.
Olisi kiva osata joskus olla kuten koira, joka ottaa jokaisen päivän ja hetken sellaisena kuin se on, täynnä mahdollisuuksia oppia ja ihmetellä. Liian usein arjen automaattiohjaus ottaa vallan 🙂
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi!
Myös pienet lapset ovat tuollaisia kuin kuvailemasi koira 🙂 Ainakin taaperot osaavat elää hetkessä ja ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin se on.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että elämään mahtuu koko kirjo. Ei onnellisuuskaan tarkoita sitä, että elämä olisi vain juhlaa, tiettyjen tunteiden kanssa vain ehkä oppii olemaan paremmin, kun niitä hieman tutkiskelee.