Sitä saa, mitä tilaa
Kuulin tänään hauskan tarinan siitä, että sitä todellakin saa, mitä tilaa. Ystäväni kertoi, että aina ajellessaan tiettyä tietä pitkin hän pelkäsi törmäävänsä erääseen henkilöön. Ja lopulta niin sitten kävi. Tosin tässä kertojaa itseänsäkin huvittaneessa tapahtumassa oli ehkä enemmänkin kyse siitä, että se mitä pelkää, meidät varmasti tavoittaa. Se mitä pakenemme, saavuttaa meidät aina. Tarina saikin minut jälleen vakuuttuneeksi siitä, että hyvin paljon kannattavampaa on keskittää energia myönteisesti niihin asioihin, joita todella haluaa elämäänsä.
Sitten ajoin läpi pimenevän, auringonlaskuisen illan ja kauniin Etelä-Helsingin. Bulevardin syyshämärässä taipuvat vehreät puut, Hietalahden duunariromantiikkaa uhkuva telakka, Jätkäsaaren rakennustyömaiden kilpaa säteilevät valot. Aaah. Jalka halusi painaa jarrua, että jäädään tänne! Onneksi minulla oli fiksua seuraa. Tyttären, 11, kanssa pohdimme, että kun pääsemme pian muuttamaan takaisin Helsinkiin, ainakin osaamme todella arvostaa rakasta kotikaupunkiamme. Niin kova on ollut kaipaus!
Nyt illalla olenkin sitten miettinyt sitä, että kyllä vain ne asiat, joita todella tahtoo, on mahdollista saavuttaa. Vaikka sopivan vuokrakodin löytyminen on tuntunut nyt olevan kiven alla, niin kyllä tämäkin asia päättyy vielä hyvin. Olenhan saanut ennenkin paljon asioita, joita olen todella sydämelläni tahtonut. Ja juuri nyt tahdon muuttaa, sillä maisemanvaihdos tulee helpottamaan arkeamme huikeasti. Se, että ikkunasta kaikuu ratikkakiskojen kolina, ei ehkä tuo lisää onnellisuutta, mutta elämänlaatua se kohottaa. Empiirinen tieto tämäkin.
Tosin uskon, että se ei vielä aivan riitä, että vain tahtoo. Tulee myös uskoa tahtomaansa ja muuntaa halu aikomukseksi. Lisäksi pitää olla kärsivällinen. Asiat tapahtuvat silloin, kun aika on kypsä. Joskus matkassa tarvitaan myös ripaus onnea, oikeiden ihmisten kohtaamista tai sitten yksinkertaisesti vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista.
Tärkeintä on todella luottaa lopputulokseen. Oli asia sitten mikä tahansa, on vain jaksettava uskoa, toivoa ja luottaa, että kaikki kyllä järjestyy.
Sehän se tekeekin tästä olemisesta niin jännittävää, ettei elämän aikatauluista ole loppujen lopuksi takeita. Mutta heillä, jotka ovat varmoja lopputuloksesta, heillä on aikaa odottaa.
Valoa sunnuntaihin!
Tiina
Kiitos taas kirjoituksestasi, totta joka sana.
Yhtä tärkeää on myös kiittää siitä, mitä on tähän mennessä saanut! Halusimme aikoinaan miehen kanssa kovasti tätä rivarinpätkää, jossa nyt asumme. Viime aikoina on kuitenkin alkanut houkuttaa kovasti omakotitalo, oma piha ja yksityisyys. Olen löytänyt itseni moittimasta nykyisessä asunnossamme milloin mitäkin ja kuinka asiat olisivat siellä okt:ssa niin paljon paremmin. Eilen palasin ihan muista syistä lukemaan Voima-kirjaa ja tunsin kolauksen, kun muistin puuheeni nykyisestä kodista ja kuinka kiittämätön olen ollut. Kotinihan on toteutunut haave!!
Sitä jää helposti vaan siihen loputtomaan uuden ja paremman haluamisen tilaan ja siinä todellakin saa, mitä tilaa: tyytymättömyyttä nykyiseen elämään, kun koko ajan jossain on uutta parempaa. Itse aloin listaamaan mielessä asioita, joihin olen tyytyväinen kodissani ja kappas, tämähän on oikein hyvä eikä multa puutu täällä mitään 🙂
Elisa
Kiitos ihanan positiivisesta kirjoituksesta. Tuli tarpeeseen (tämäkin).
Jenny B-H
Kiitos kommentista, Tiina!
Kiittäminen on tosi tärkeää. Itse harrastan sitä joka ilta ennen nukahtamista. Mielessäni kiitän päivän asioista.
Ja kiitos, kun näpäytit minuakin tuossa asuntoasiassa ja muutenkin 🙂
Lisäksi kun tiedän sen, että jos vihaan tätä paikkaa, en luultavasti ikinä pääse täältä pois 😀
Tänne muuttaessamme asunto tuntui onnenpotkulta. Pitää nyt vain malttaa olla tästäkin kiitollinen, niin eiköhän se uusi koti löydy sukkelasti sieltä vanhoilta hoodeilta.
Kivaa viikon jatkoa sinulle!
Jenny B-H
Kiitos itsellesi Elisa, että luet!
Tiina
Hei apua, ei tarkoitus ollut näpäyttää 😀 Kirjoituksestasi tuli vain mieleen oma tilanne, kun niin kovasti haluan elämääni uutta, mutta en sitten aina muista kiittää jo olemassa olevista asioista elämässäni 🙂
Pitääkin ottaa taas tavaksi tuo, että iltaisin keskittyisin kiittämään päivästä.
Jenny B-H
Hih, muistuttaa tarkoitin 🙂
Olen muuten itse todennut tehokkaaksi tuon kiittämisen, vaikka tilanne olisi mitä tahansa. Iltaisin se on jotenkin luontevaa kiittää päivästä ja eri jutuista ennen nukahtamista.