Opassanoja arkeen ja tatuointikirja-asiaa

Eilen illalla selailin läpi toistamiseen Kaija Juurikkalan kirjan Varjojen taika (Like 2011), josta melko tarkalleen pari vuotta sitten postasin täällä. Onneksi muuten menin eilen nukkumaan jo ennen kello kymmentä, sillä yskivä kaksivuotias vallan heräsi kello 04. Huh! Nukkumani kuutisen tuntia vietin muuten Juurikkalan ja kirjassakin useaan otteeseen mainitun Niina-Matildan seurassa. On se vain erikoista, miten ennen nukkumaanmenoa lukemani, kirjoittamani tai kokemani asiat jäävät niin usein uniini pyörimään.

Juurikkala kirjoittaa kirjassaan tehneensä itselleen vuoden mittaisen henkilökohtaisen opaskalenterin ja arvata saattaa, että itse olen ollut tänään samoissa tunnelmissa. Juurikkala kirjoittaa listanneensa 3-5 asiaa kalenteriinsa kunkin kuukauden kohdalle intuitiivisesti. No toki oli pakko tämä mainio idea toteuttaa, tosin olen päässyt vasta heinäkuulle enkä aina onnistunut kirjaamaan vain viittä asiaa per kuukausi, vaan istuessani perintötuolissa yskivän lapsen pätkänukkuessa vihdoin päiväuniaan suljin kevyesti silmäni ja kirjasin ylös ajatuksiini ensimmäisenä kutakin kuukautta koskevia pöllähtäneitä sanoja. Nyt maaliskuussa mennään näillä: ilon lisääntyminen, brändäys, balanssi, uudet haasteet. Huhtikuussa pinnalle nousevat aina vain innostavat haasteet, ihmissuhde, uusvanha rakkauteni jooga, juoksu – sitkeys – rutiini. Toukokuun sanoja olivat Berliini, käsikirjoitus, 20 kilometriä, työrutistus, mielikuvista todeksi. Kesäkuun jutuiksi nousivat 65, elämän kepeys ja keveys, riemu, Ahvenanmaa. Heinäkuussa lienee vietämme aikaa ulkosaaristossa, joten muiden asioiden lomassa meri oli the big thing. Mieleeni nousi myös heinäkuulle lause: Menestys tulee oivallusten kautta, ei pakottamalla. Melkoista salakieltä.

Kokeilkaapa! Eli hetken rauhoittuminen ja sitten tunnustelemaan, mitkä sanat tai lauseet nousevat alitajunnasta kunkin kuukauden teemoiksi. Onpas muuten todella jännittävää palata näihin sanoihin sitten myöhemmin, kun aika koittaa.

Naisen iholla -kirja on muuten saanut innostuneen vastaanoton, mikä ilahduttaa minua. Erityisen runsaasti on lämmittänyt palaute heiltä, joilla itsellään ei ole tatuointeja eivätkä he sellaista myös aio hankkia. Kirjan kohderyhmähän ei missään vaiheessa ollut vain tatuoidut ihmiset, vaikka kirja heitä toki varmasti kiinnostaakin. Olin ajatellut kirjaa nimenomaan siinä mielessä, että ennakkoluulot ja ennakkoasenteet saisivat kyytiä ja tähän mennessä saamani palaute kertoo juuri siinä asiassa onnistumisesta. Jeah!

Media- ja bloginäkyvyyttäkin olemme saaneet. Viimeisimpänä Saaristohuvila ja Monna treenaa ovat bloganneet kirjasta. Torstaina ilmestyneessä Me Naiset (9/2013) -lehdessä on kirjassa esiintyvän Annin haastattelu s. 15. Itsekin olen Naisen iholla -kirjan tiimoilta menossa radioon suhauttelemaan ässääni ja myös muutamaan lehtihaastatteluun olen lupautunut lähtemään messiin. Erityisesti tuo radio tuntuu hauskalta, sillä se onkin itseltäni vielä korkkaamatta.

Sillälailla. Tämä päivä on mennyt taaperon sairastelujen takia sisätiloissa, mutta eilen haimme postipaketin maisemista, jotka mahdollisesti voivat olla uudet kotikontumme, asap. Ja jos oikein kovasti sydämestään jotain haluaa, sehän voi vallan toteutuakin. Tästä minulla on rutkasti kokemusta!

Keväinen valo oli upea, pakkasta toki piisasi.

Virkistävän väristä arkkitehtuuria!

Rosoinen telakkaympäristö vain on niin romanttinen! Sinne lie sopisin tatuointieni kanssakin, eikös.

Ihastuttava työläismiljöö. Tuossa maisemassa kelpaisi naputella lisää tarinoita.

Helsinki on kaunis. Palaan pian.