Tässä hieman energiaa…

…sinullekin, ole hyvä! Ja kaikille jonkinlaisen murheen kanssa painiskeleville, kaikki tulee järjestymään, älä huoli. Emme ole yksin.

No niin. Täällä ollaan taas virtaa täynnä, vaikka kaksvee on herätellyt ja nukkunut viime viikkoina huononlaisesti. Olen saanut parina viime päivinä kokea todellista liikunnan iloa, kiitos, kiitos, kiitos. Ja kas, heti kun sain itseni liikkeelle kunnolla hikoilemaan ja hengästymään, niin väsymyskin kaikkosi kuin tuhka tuuleen. Näitä tulee ja menee näitä outoja jaksoja, jolloin ei tunne oloansa omaksi itsekseen, vaan enemmänkin joksikin oudoksi tylsäksi tyypiksi. Jälkeenpäin kyllä harmittaa, että antauduin stressin vietäväksi, varsinkin kun tiedän, että murehtimalla olo ei kohene. Noooooooo pitää olla itselleen armollinen, vaikka kuinka tietää miten kannattaa tehdä ja ajatella, niin joskus vain sitä päästää itsensä toimimaan toisin. Sitä paitsi kuulin useammalta eri taholta, kuinka nyt sellaiset yliraskaat energiat ovat olleet liikkeellä, buu. Erityisesti meidän herkkisten on kuulema syytä olla tarkkana ja pysytellä hyvissä fiilareissa.

No juurikin näin!

Eilinen Unisportin koulutus oli aivan mahtava! Kävimme läpi kolme hyvin eri tyyppistä tuntimuotoa ensin treenaten tunnit, jonka jälkeen keskustelimme tuntien rakenteesta, niiden tarkoituksesta ja ylipäänsä tekniikasta ja liikunnasta. Oli huippua tavata pitkästä aikaa kollegoita, sekä uusia että vanhoja. Harmittavan vähän sitä arjessa ehtii muiden ohjaajien tunneille, joten koulutukset ovatkin yksi liikunnanohjaajan työni lempihetkiä. Paitsi että itse saa uusia ideoita tunneille, sitä pääsee myös hikoilemaan yhdessä tuttujen kanssa ja ehtii vaihtaa hieman kuulumisiakin. Itse otan noista kolmesta puolituntisesta ohjattavaksi intervallin sekä keskivartalon. Tuo intervalli todella yllätti rankkuudellaan. Puolituntinen pitää sisällään todella kovia sykkeennostoja, toki myös palautteluja. Pakko sanoa, että 30 minuuttia tuota lystiä on riittävästi, sen jälkeen saa hyvällä omalla tunnolla mennä jatkamaan päivän muita askareita. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää tiensä noille puolituntisille, ettei elämä aina vain ole sitä Bodypumpia, vaikka ihanaahan sekin on. Liikkujien olisikin syytä muistaa se, että keho janoaa uusia ärsykkeitä aika ajoin ja mitä monipuolisempaa treeni on, sitä parempi. Omassa syksyn ohjelmassani on nyt sitten juoksua, Bodypumpia, sisäpyöräilyä, intervallia, keskivartalotreeniä, joogaa ja venyttelyä. Aika hyvä setti, sanoisin. Yhden viikottaisen kahvakuulasessarin aion vielä työntää johonkin väliin, viime kuukausina kahvakuulailut ovat jääneet rautapallorakkaudestani huolimatta todella vähiin.

Kuitenkin kun ajelin eilen kotiin koulutuksesta upeassa auringonlaskussa ja treeneissä kaikkeni antaneena, olin pakahtua ilosta. Kunpa nekin ihmiset, jotka ovat jämähtäneet sohvalle tai eivät ole liikkuneet sitten kouluvuosien, saisivat tsempattua itsensä liikkeelle ja pääsisivät kokemaan endorfiinihumalan ja tuon mahtavan olon, joka saa ihmisen rakastamaan kaikkea ja kaikkia! Meidän liikkujien tulisikin rohkaistua innostamaan ne sohvaperunaystävämme tai perheenjäsenemme liikkumaan, siitä hyötyvät kaikki. Kirjoitinpas viime viikolla ilmestyneeseen Fit Laihdu -lehteen jutun Susanista, joka aloitti liikkumisen tauon jälkeen personal trainerin kannustamana.

Susan testasi erilaisia laihduttajalle sopivia lajeja ja sai opastusta personal trainerilta.

Minkälaisia treenisuunnitelmia sinulla, rakkaalla lukijallani on nyt, kun syksy pian koittaa? Onko kesä kulunut hikoillessa vai onko treenit jätetty suosiolla syssymmälle? Syssymmällähän ei sitten tarkoita tammikuuta ja joulun jälkeistä aikaa, eiiiiii!

Työtilanne on taas vaihteeksi keikahtanut ihan päälaelleen. Kolme viikkoa rutistin hulluna hommia, nyt tilanne on aivan päinvastainen. Ja vaikka todellakin tiedän, miten tämä homma menee, niin silti töiden valmistuessa ja vähetessä meinaa iskeä paniikki, vaikka sitten seuraavalla sekunnilla onkin taas kädet täynnä tekemistä. Tästä päästäänkin siihen, että panikoitumisen sijaan tulisi vain uskaltaa luottaa. Silti se on käytännössä usein haastavaa. Kun asiat ovat omasta mielestä jotenkin huonolla tolalla, on turha tuhlata energiaa siihen, mikä on, vaan paljon antoisampaa on keskittyä siihen, miten haluaa asioiden olevan. Koko ajan kannattaa uskoa siihen, että meillä on olemassa lukemattomia vaihtoehtoja, jotka paljastuvat nurkan takaa hetkenä minä hyvänsä. Asiat todella voivat muuttua hetkessä. Vaikka se on empiirinen tutkimustieto, niin taas se unohtui pariksi päiväksi, buuu. Mitähän jännittävää ja upeaa seuraavaksi siis tapahtuu! En tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää. Riittää, että uskon ja luotan, että asiat menevät parhain päin, juuri kuten ne nyt voivat mennä. Ja vielä se, että hyviä asioita ei tapahdu, jos jää rypemään niihin huonoihin. Kun alkaa liikaa miettiä järjellä jotain, silloin kannattaa mennä ja tehdä jotain urheilullista! Ja kun asiat tulevat sydämestä, ratkaisutkin löytyvät ja kaikki vain menee, kuten pitääkin.

Toivotan sinulle iloista keskiviikkoa! Jatkakaamme niin henkisiä kuin fyysisiäkin harjoituksia.