Onko se ärsyyntymisen väärtiä..
.. vai sittenkin aika pikku asia.
Tässä iltapäiväkahvittelun aikana tulin lueskelleeksi pitkästä aikaa iltapäivälehtiä ja muita nettiuutisia, eikä kyllä olisi paljon kannattanut. Niitä kun lukee, niin todellakin voisi ajatella, että maailmassa tapahtuu enemmän pahaa kuin hyvää, mutta eihän se hyvä uutinen taida olla uutinen lainkaan. Kohtuullisen vahvan ahdistuksen saa vaivatta pintaan noita uutisia lueskellessa, joten päätinkin taas jatkaa lukemislakkoa. Olisi helppo alkaa pelätä ihan kaikkea ja välillä tuntuu, että uutisten tarkoitus on informaation lisäksi vai ehkä sijaan juuri ruokkia noita pelkotiloja. Oma mieli kun on sellainen, että se saa lietsottua ahdistuksen maksimiin alkaessaan pyöritellä koko maailman epäoikeudenmukaisuuksia. Mikään ei tietenkään muutu, jos laittaa pussin päähän ja on olevinaan niin, että mitään pahaa ei ikinä tapahtuisi. Se ei olekaan mielestäni oikea tapa toimia. Onneksi, onneksi ja vielä kerran onneksi omalla toiminnalla voi kuitenkin tehdä todella paljon niin itsensä ja läheistensä mutta myös ihan ventovieraiden hyväksi. Potentiaali niin hyvään kuin huonoonkin on olemassa koko ajan ja valitsemalla myönteisiä fiiliksiä pysyttelemme lähempänä sitä, mitä haluamme olla ja kokea.
Erityisesti silloin, jos arjen kohtuullisen mitättömät pikku asiat puskevat päälle ja uhkaavat omaa mielenrauhaa, kannattaa miettiä, onko asia sellainen, että siitä kannattaisi hernettä vetää nenäänsä. Tuli tässä mieleen taapero, joka vetkutteli aamutoimissaan jo toista aamua. Sen sijaan, että olisin menettänyt hermoni (kuten olen tehnyt ihan varmasti isompien tyttöjeni kohdalla), ajattelin, että nyt on näin. Mikäs kiire valmiissa maailmassa. Eilen tosin herppasin tyttärelle, kun opettaja oli laittanut viestiä. Mikä voi olla, että kännykkää pitää räplätä tunnin aikana? Olen siis kaukana täydellisestä ja harjoittelen itsekin. Yksi askel eteen, kaksi taakse.
Myös omaa arvojärjestystä kannattaa aika ajoin pohtia. Mitä ovat vaikka ne viisi arvoa, jotka itselle ovat elämässä tärkeitä juuri nyt? Miten hyvin omat arvot toteutuvat juuri nyt omassa elämässä? Uskon vahvasti siihen, että kiitollisuus omasta elämästä auttaa huomaamaan vielä enemmän huomaamisen arvoisia asioita. Vaikka elämä ei olisi täysin tai vaikka sitten edes lähelle sen unelmien elämän kaltaista, kiitollinen saa olla ja kannattaakin, samalla voi sitten työskennellä niiden unelmiensa eteen ja mennä kohti sitä, mistä unelmoi. Mikään ei ole varmaa, ei edes huominen, joten tänään on hyvä päivä elää täysillä.
Ihmisille tapahtuu kaiken aikaa erilaisia asioita. Kaikilla on jaksoja, kun on vaikeaa tai erityisen vaikeaa. Toiset tapahtuvat asiat ovat isoja, todella elämän perustuksia ravisuttavia ja vavisuttavia. Me emme voi aina muuttaa asioita, mutta usein asiat muuttavat meitä. Joidenkin tapahtumien jälkeen matkaa on helppo jatkaa, mutta aina elämä ei palaa entiselleen. Kenestäkään toisesta ei voi naaman perusteella kertoa, mitä hän on kokenut. Jokainen myös kokee asiat omista näkökulmistaan, jokaisella on oma selkäreppunsa. Joku toinen selviää jostain asiasta paremmin kuin toinen, joka on kokenut jotain samanlaista. Hiljattain ystävä, jonka läheisen ihmisen syöpä oli levinnyt, mietti sitä, mitä elämä tällä tapaa oikein tahtoi hänelle kertoa. Että hän on käynyt jo tähän asti läpi valtavia vastoinkäymisiä, mutta niitä jatkuvasti vain tulee lisää, että miksi toisten on kestettävä enemmän kuin toisten. Minä en osannut sanoa tähän vastausta, en tietenkään. Benjamin Franklin on sanonut, että kipeimmät asiat opettavat meitä eniten.
Kaikilla on joskus hermostuttavia päiviä, jolloin myös tulee ärsyynnyttyä aivan mitättömistä pienistä asioista tai valitettua sellaisesta, mikä ei ole valittamisen arvoista. Kas, me kun emme ole pyhimyksiä. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että monilta (toisinaan myös itseltäni) puuttuu kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys silloin, kun jokin arjen pikku asia nyt vain menee eri tavalla kuin itse sen tahtoisi menevän. Oikeasti kun epävarmuutta ja epämukavuutta on vain siedettävä, koska se on osa tätä kaikkea. On toki ärsyttävää istua ruuhkassa, myöhästyä bussista tai kastua vesisateessa, mutta jos ne ovat oikeasti tämän päivän ainoat murheet, niin asiat ovat silloin todella hyvin. Entäs jos valivalivalittaa siitä, että voi paska, ihanan viikonlopun jälkeen maanantaina pitää mennä taas töihin. Silloin ei tule mietittyä heitä, jotka tekisivät mitä tahansa, että pääsisivät töihin, mutta joilla töitä ei ole. Tai että valivalivalittaa, että ääh, pitäis mennä urheilemaan, muttei kyl jaksais. Silloin ei tule mietittyä heitä, jotka tekisivät mitä tahansa, että voisivat urheilla, mutta eivät jostain syystä voi. Vaikka elämän perusolotila saa olla myönteinen, on selvää, että vastoinkäymisiä tulee ja niiden kanssa on vain opittava elämään ja tekemään parhaansa. Onkin jännä, että monesti ihmisen kohdatessa valtavia haasteita ja elämältä pohjan vieviä tragedioita, ihmisestä saattaa löytyäkin yllättäviä voimavaroja. Kun ihminen todella tarvitsee voimaa, sitä on. Kun kaikki on ihan hyvin, on helppo sortua valittamaan. Oikeasti moni kun elää sittenkin aika etuoikeutettua elämää.
Olen kirjoittanut asiasta ennenkin, mutta oikeasti ennen kuin suunsa avaa, voi miettiä, onko sanomisista mitään hyötyä. Auttaako valittaminen? Parantaako se omaa oloa tai jonkun muun oloa? Aina ei myöskään tarvitse joka asiasta kertoa mielipidettään (heh, kuten juuri nyt teen tässä itse), erityisesti, jos tietää, että sanominen tulee loukkaamaan jotakuta, ja lopulta aivan turhaan. Tästä tuli mieleen sellainen, kun kaveri kertoi facebookissa rouvan pihamaalta kysyneen, aikooko kaveri teipata parivuotiaan lapsensa korvat. Siihen kaveri oli hämmentyneenä todennut, että ai minkä takia, niin rouva oli vastannut jotakuinkin näin, että kun ne lapsen höröttävät niin pahasti. Voih. Voih meitä ihmisiä.
Lopulta elämä voi olla todella hyvää, vaikka on huonoja päiviä ja huonoja kausia. Toivotan voimia kaikille, jotka nyt kamppailevat isojen vastoinkäymisten kanssa. Toivotan voimia myös pienempien murheiden omaajille, kyllä se kesä taas tulee noin kahdeksan kuukauden päästä. Rakkautta ja energiaa lähetän jokaiselle. Pidetään yhtä ja autetaan toisiamme.
Jenny
Kiitos voimaintoivotuksista! Voimia täällä nyt tarvitaankin, kun on menossa koko elämä uusiksi. Mutta vaikka tämä onkin pelottavaa ja rankkaa, tiedän, että jokainen loppu on uuden alku. Ja siihen luotan aina, että elämä kantaa. Koskaan ei ole oikeaa hätää, lopulta.
Henrica
Oho, just samaa aihetta itsekin käsitellyt (http://hyvaatanaan.blogspot.fi/2013/09/maailma-tarvitsee-enemman-rakkautta.html). Hyvyyttä lisää, siihen ainakin jokainen voin vaikuttaa niin halutessaan! 🙂
Jenny B-H
Kiitos kommentista, kaima ja paljon voimia uuteen!
Mieleeni on jäänyt Kaija Juurikkalan kirjasta lause, joka on aika lohdullinen ja samaa kuin mitä sinäkin kirjoitit: ei ole loppuja, on vain uusia alkuja.
Jenny B-H
Ihana kirjoitus, kävin heti lukemassa, olen niin samaa mieltä!
Näin sitä tulee ajateltua samanlaisia ajatuksia.
Mukavaa viikkoa sulle, Henrica 🙂
Linda
Kiitos taas Jenny ihan mahtavasta kirjoituksesta! Luen tässä sohvan nurkassa ja huokailen ja mieskin tuossa kyseli, mitä mä mumisen ja huokailen 😉 Totesin vaan, että luen niin hyvää blogikirjoitusta.
Ja jotta huomenna olisi hyvä aamu ja onnellinen perjantai 13.päivä, nyt on mentävä nukkumaan.
Iloa loppuviikkoon!
Linda
Ps. Melkein oltiin samassa bp-jatkokoulutuksessa viime su:na, harmi ettei nähty, olisin tullut sua kyllä nykimään hihasta 😉
Jenny B-H
Ooh, kiitos itsellesi ihanasta palautteesta 🙂
Hitsi, mulle tuli lapsenhoito-ongelmia, kun puoliso olikin töissä, niin jätin sitten tulematta.
Ehkä me nähdään seuraavassa koulutuksessa! Ja ihmeessä tule nykimään hihasta, kyllä noissa BP:n jatkareissa on aktiivisesti käynyt ja juurikin tuolla Hertsikan Lady Linellä. Nyt pitäisi opetella uusi ohjelma, hm, se on aina yhtä jännittävää, vaikka eka ohjaamani oli BP 41 😀
Iloista viikonloppua <3