Hyvä päivä!…

…on myös oma valinta.

Torstaina kesken hektistä pariviikkoista kävin hyvinvointiteemaisessa tilaisuudessa, jossa lumilautailijanakin tunnettu, työhyvinvointiin keskittyvän Kokona-valmennusyrityksen Aleksi Litovaara piti meille ensin varsin pätevän mindfullness-harjoituksen. Itselläni tosin on jo sen verran tuntemusta näistä asioista, että en saanut harjoituksesta sinällään mitään uutta irti, mutta asiaan vihkiytymättömälle se varmasti tarjosi mukavan kokemuksen siitä, mitä läsnäolo hetkessä voi olla ja olihan se toki rentouttava alku päivälle. Aleksi muistutti meitä siitä, miten olla läsnä eri aisteillamme, samalla rentona ja valppaana tässä hetkessä. Eräs kollegani heitti lopuksi Aleksia kysymyksellä, onko hän jatkuvasti onnellinen. Aleksi vastasi, että kyllä näin on, ja että myönteiset ja kielteiset asiat ovat yhtä totta ja hyväksymisen kautta niissä hankalissakin tilanteissa voi nähdä eri vaihtoehtoja vaivattomammin.

Itsekin näen tuon onnellisuuden nykyään sellaisena arjen perusvireenä, johon kuuluvat kaikki tunteet ja koko elämän kirjo. Vielä onnellisuuttakin tärkeämmäksi nostaisin silti ilon, joka sekään ei tarkoita, etteikö kärsimystä ja sitä huonoa stressiäkään koskaan olisi. Hyviä ja huonoja asioita tapahtuu, mutta silti se normaali perusolotila voi ja saa olla ilo ja onnellisuus. Kun tuntee olonsa hyväksi, on todella valmiimpi kohtaamaan myös niitä erilaisia vastoinkäymisiä ja niiden opetuksetkin näkee jotenkin selkeämmin. Ilon ja onnellisuuden kautta myös pikkuasioista murehtiminen jää lähes täysin pois. Ei ole enää tarvetta valittaa pikkuasioista ja voivotella turhasta.

Tilaisuudessa puhuttiin myös työhyvinvoinnista, ja todettiin, että on tyhmää olla huolehtimatta oman henkilöstön hyvinvoinnista. Se on totta, yhdyn siihen täysin, mutta lisään vielä, että ennen kaikkea ihmisen on tärkeä itse pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. On hienoa, että yritykset myös tuntevat vastuuta ja haluavat parasta henkilökunnalleen, mutta silti jokainen meistä on viime kädessä itse vastuussa siitä, miten voi, miten syö, miten liikkuu ja vaikkapa millaisia sosiaalisia suhteita on. Ja siitäkin, että osaako sanoa ei, jos elämä on ainaista kiirettä ja ahdistusta siitä, ehtiikö esimerkiksi työpäivän aikana tehdä kaiken, mitä pitäisi. Moni vain tuntuu välillä mieluummin vierittävän vastuun jollekulle muulle taholle, jotta itse ei tarvitsi toimia sen oman hyvinvoinnin eteen, eikö olekin hassua.

Tilaisuuden lopuksi saimme vielä pikaisen maistiaisen taidevalmennuksesta Marie Mikkosen johdolla. Minua alkoi naurattaa, kun hän kertoi, että kun ihmiset kuulevat, että he ~~joutuvat~~, siis anteeksi pääsevät piirtämään, joidenkin ajatus on, että voi ei. Hän ehkä luki ajatuksiani tai sitten näki reaktioni ilmeestäni! Päätin kuitenkin kokeilla, koska Mikkonen kertoi, että kun tekee jotain ihan muuta kuin mihin on tottunut, mieli tyhjenee tai ainakin hetkeksi pääsee eri moodiin. Hän kehotti meitä miettimään sitä, millaista oloa haluamme juuri kyseisenä päivänä kokea ja totesi, että päivä voi olla juuri sellainen kuin mitä haluammekin. Sitten pääsimme piirtämään ns. väärällä kädellä, jolloin omaa kädenjälkeä ei voi liikaa kontrolloida. Meidän tuli myös pohtia, miltä päivä tuntuu iholla, miltä se maistuu ja tuoksuu.

Itse piirsin hymynaaman ja kaksi sydäntä, koska oman päiväni teemana oli ilo, rakkaus ja hyvä fiilis. Kun sitten illalla tiukan kirjoittamissession ja kahden Bodypump-ohjauksen jälkeen pääsin kotiin, huomasin, että päivä oli juurikin ollut sitä, mitä aamulla toivoinkin. Iloinen, rakkaudentäyteinen ja hyvällä fiiliksellä läpi vedetty, vaikka sitten hieman kiireinen.

Itse mietin joka aamu ennen kuin tartun kännykkään tai kunnolla edes avaan silmiäni, että mitä tulevalta päivältä toivon. Siinä venytellessä sitä tulee virittäydyttyä hyviin fiiliksiin eikä vain voi herätä väärällä jalalla, vaikka yöllä olisi nukkunut kuinka huonosti.

Hyvinvointi on oma valinta, niin myös se, mitä päivältä tai vaikka sitten viikolta toivomme, haluamme ja odotamme. Toki vastoinkäymisiä tulee, mutta itse voi valita myös asenteen, jolla ainakin ne pienemmät epäonnet ottaa vastaan. Helmikuussa tehdäänkin muuten ihmeitä! Tämä on se kuukausi, kun toiveemme alkavat toteutua ja tavoitteista tehdään totta. Vielä pitää jaksaa tsempata ja tehdä itse paljon töitä, mutta pian alkaa tapahtua.

Ilon kautta!