Teetkö asioita siksi, että pitää…

..vai siksi, että haluat?

Illalla vasta ymmärsin, miksi olin nähnyt edellisyönä tuollaisen unen. Perjantaina sain kun sainkin erään pitkällisen ja ajatuksissa pyörineen prosessin päätökseen, johon en itse voi enää vaikuttaa. Nyt pitää sitten odotella ja jättää homma maailmankaikkeuden haltuun. Kävi siinä niin tai näin, olen valmis hyväksymään vastauksen sellaisena kuin se tulee, koska enhän itse voi enää asialle mitään. Ainakin tuo uni lupaili hyvää, uuden ajanjakson alkamista, vautsivau sentään.

Viime viikot ovat olleet oikeita lottovoittajan unelmahetkiä. Itsellänikin on lähes joka viikko muutama rivi vetämässä, eilen tuli 10 euroa. Kaverini kanssa keskustelimme siitä, mitä tekisimme, jos miljoonat kilahtaisivat tilille. Itse huomasin olevani aika hyvässä tilanteessa, tunsin vahvasti, että jatkaisin arkeani ihan samalla lailla kuin nytkin. Menisin maanantaina töihin, anteeksi lifecoach-koulutukseen, ohjaisin jumppaa ja kirjoittelisin lehtiin artikkeleja. Toki ottaisin ensin pienen loman ja lähtisin muailimalle New Yorkiin, Kööpenhaminaan ja jonnekin, missä on vain valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Aloin sitten myös miettiä, mitä tekisin, jos en tekisi asioita, joita teen nyt. Tulin siihen tulokseen, että tekisin kuitenkin samoja asioita, enkä luultavasti edes kovin paljon vähemmässä mittakaavassa. Mitä sinä tekisit, jos et tekisi niitä asioita, mitä teet nyt? 

Vaikka päivät ja viikot vain tuntuvat suhahtavan ohi, erityisesti tämä huhtikuu tuntuu jo ihan kadotetulta tapaukselta. Siltikään arki ei tunnu mitenkään erityisen tylsältä. Jos arki tuntuisi tylsältä, olisi hyvä miettiä, mitä pitäisi tapahtua, että se ei tuntuisi siltä? Tätä kysymystä on hyvä fiilistellä aika ajoin. Sitä saattaa huomata, että onkin kovin lähellä sitä unelmiensa arkea. Jos taas kaipaa muutosta, se tapahtuu ajattelemalla ja tekemällä pieniä asioita juuri nyt. Siis juuri nyt, kun luet tätä kahvikupposen kanssa ja mietit, mitä tänään tekisit. Ajatellaanpa asiaa niin, että minä haluaisin vaikka mennä taidemuseoon, mutta tunnen itseni kovin väsyneeksi, kuten usein viikonloppuisin rankan työviikon jälkeen. Se, että kelaan, että energiani ovat ihan loppu, on ehkä sittenkin vain veruke, että en tee asioita, joita haluaisin tehdä. Olen kuin salaa hyväksynyt uskomuksen, että sunnuntaisin en jaksa mitään, koska työviikko on ollut rankka. Ja näin uskomus toteuttaa itseään, en mene taidemuseoon. Onkin paljon parempi kiinnittää ajatus siihen, mitä aikoo tehdä kuin mitä ei jaksa tai voi tehdä! Omissa uskomuksissa vellomiseen ja niiden jatkuvaan toistamiseen jää helposti junnaamaan, jos asiaan ei kiinnitä huomiota: Pitäisi mennä lenkille, mutta enhän ole lainkaan liikkuja luonteeltani, joten lenkille meno jää jälleen kerran ajatuksen tasolle, eikä mitään tapahdu, koska enhän ole liikkuja.

Oih. Olisi kauheaa jäädä jumiin tuohon pitäisipitäisipitäisi-elämään.

Sunnuntain voimasanat tulevat tässä: Tänään minulla on energiaa tehdä joku asia eri tavoin kuin ennen. Tänään karistan itsestäni ainakin yhden itselleni turhan uskomuksen. Tänään teen jotain uudella tapaa, ja saavutan jonkun uuden lopputuloksen. Tänään tunnen energian virtaavan läpi koko kehoni valtavalla voimalla, uudistaen ja elvyttäen, tekemällä hauraan vahvaksi, rikotun ehjäksi. Energia virtaa ja poistaa pelon, antaa rauhan ja ilon juuri tähän sunnuntaihini!

Kas! Meillä on aika paljon valtaa vaikuttaa omaan arkeemme. (Kuva: Pinterest)