Yllättävä joogatuokio

Tänään aamulla, kun silmät puoliummessa väsymyksestä raahasin kehoani Helsingin Makkaratalossa (City Centerissä) sijaitsevaa koko kansan olkkaria ja hengailumestaa Pop Up Iloa – ja online-hyvinvointipalvelu Yogoben lanseeraustilaisuutta kohti, enpä tiennyt, että meikäläistä, ikuista joogan aloittajaa saattaisi purra joogakärpänen. Kyllä, jälleen kerran.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka olen niin monta kertaa aloittanut joogan, mutta aina se on jostain syystä jäänyt. Hm, kuinkahan monta kymppikorttia olenkaan ostanut, josta olen saanut käytettyä vain kerran pari ennen kortin vanhenemista…Vuonna kivi ja keppi eli muutama vuosi esikoiseni syntymän jälkeen kävin astangan peruskurssin, ja sen jälkeen olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt joogatunneilla siellä täällä ja kokeillut flowta, yinia, astangaa, hotjoogaa ja ties mitä. Olen myös miettinyt sitä, onko asia yksinkertaisesti niin, että en vain ole joogaajatyyppiä, mutta tänään joogi minussa nosti päätään ja innostui kovasti. Ehkä minussa sittenkin asuu pieni joogi!

Olipas aika mahtavaa joogata, kun vastapäätä näkyi Rautatieaseman vilinä. Pop Up Iloon voi poiketa kuka vain, toimintaa on monenlaista. 

Yogobe on ruotsalainen hyvinvointipalvelu, joka tuo joogan kotiin tai missä ikinä sitten olenkaan, kunhan vain olen nettiyhteyden päässä. Tunteja ei tarvitse varata tai suorittaa tietyssä aikataulussa, vaan itse voin päättää, milloin ja millaisen harjoituksen teen ja kenen ohjaamana. Tilaisuudessa kerrottiin, että harjoitukset ovat kestoltaan aina viidestä minuutista 90 minuuttiin, joten aikapulaakaan ei oikein voi syyttää, viisi minuuttia joogaa nyt mahtuu ihan varmasti päivään, vaikka aikataulu olisi ahdettu täyteen aamusta iltaan.

Tilaisuus oli erinomaisesti järjestetty, sillä suloiset kotimaiset Jarno Härkönen, Satu Tuomela, Timo Kurvi, Mia Jokiniva ja Kaisa Kärkkäinen ohjasivat meille kukin oman, noin kymmenen minuutin joogaharjoituksensa. Olikin aika mahtavaa settiä päästä kokeilemaan viittä erilaista joogasessiota viiden erilaisen opettajan opastuksessa. Vain Timo Kurvi oli itselleni ennestään vieras nimi, Satun, Kaisan ja Mian ohjauksesta olen saanut nauttia aiemminkin ja myös muuta ryhmäliikuntaa ohjaavan Jarnon sisäpyöräilykoulutuspäivään olen osallistunut pari vuotta sitten. Jokainen opettaja oli kiinnostava omalla tapaa, ja voin kuvitella osallistuvani jatkossa jokaisen ohjaukseen. Joogasessareiden aikana tunsin kasvavani ainakin kymmenen senttiä, hikeäkin pukkasi ja kyllä, tunsin itseni voimakkaaksi soturiksi, vaikka se, miltä joogaamiseni pitkän tauon jälkeen näytti, voi olla eri juttu! Kaisan vetämässä loppurentoutuksessa sitten tapahtui jotain, mikä yllätti itseni täysin, kyyneleet alkoivat virrata suljettujen silmieni takaa, joten selkeästi jonkinlaista puhdistautumista tapahtui. Olen viime päivinä miettinyt paljon elämääni ja sitä, minkä polun nyt valita, joten voi olla, että noiden suurten kysymysten äärellä viipyily ja asioiden huolellinen kelaaminenkin olivat osasyynä tuohon reaktioon, ja ehkä aamun harjoitus omalta osaltaan toi varmuutta siitä, että näin on hyvä ja päästin jostain jopa tietämättäni irti. Ensimmäinen reaktioni sadasosasekunnin ajan oli se, että voi ei, toivottavasti kukaan ei näe kuinka minä pillitän, aikuinen ihminen, mutta siinä sitten kyyneleitä pyyhkiessäni tajusin lähes samantien, että voi sentään, sehän on aivan se ja sama. Kyllä sitä ihminen häpeää niin turhaan monenlaisia asioita ja itsekin olen viime päivinä paljon paitsi saanut keskustella aiheesta, olen myös tehnyt irtipäästöä turhista häpeän tunteista.

Joka tapauksessa oloni oli harjoitusten jälkeen taivaallinen ja oli kiinnostavaa myös kuulla Yogoben perustajan, ruotsalaisen Peter Munteanun omia kokemuksia hänen matkastaan kohti joogaa ja meditaatiota. Yogobessa tullaan tarjoamaan myös meditaatiopätkiä, joita niitäkin testaan innolla. Mutta että tulipa koettua sekin, että itken joogatunnilla! Viime aikoina olen kyllä tirauttanut juoksulenkeilläkin onnenkyyneleitä, koska olen päässyt niin syviin fiilareihin ja flow-tilaan ja ollut vain niin kiitollinen, että taas voin juosta. Nyt tosin ei ollut kyse vain parista kyyneleestä, tuntui siltä, että enemmänkin suuresta virrasta.

Helsingissä satoi tänään lunta. Eli jos sinunkin mielesi tekee käpertyä sisälle, mutta silti himoat päästä joogaamaan, niin kannattaa tutustua suomenkieliseen Yogobe:hen. Sivustolla on tällä hetkellä mahdollisuus kokeilla joogaa ilmaiseksi kolmen päivän ajan. Ja jos kolme päivää ei riitä, naputtamalla sivustolle JOOGA-kampanjakoodin testaat palvelua kymmenen päivän ajan, ilman mitään maksuja. Itse aion laittaa itseni likoon ja pyrin nyt joogaamaan jokaisena seuraavana 30 päivänä, alkaen huomisesta. Edes vaikka sen viisi minuuttia, sen nyt ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Uskon, että kun hetken treenailen omassa rauhassa kotosalla, kasvaa myös rohkeus osallistua normijoogatunnillekin pitkän tauon jälkeen. Ja näin se menee, ihminen oppii toistolla. Jos joogaan 30 päivää, siitähän voi tulla jo tapa ja tottumus. Jää nähtäväksi.

Huomenna jatkuu Life Coach -koulutus, tänään jouduin valitettavasti jäämään pois opetuksesta. Juhannusta kohti freesein keloin ja puhdistautunein mielin, miten jännittävää!

Simmut ristissä ennen joogatuntia! Oli ihanaa.