Avainsana: jooga

Joogasta iltarutiini – Näin aloin joogata kotona

Joogasta iltarutiini – Näin aloin joogata kotona

Olen tyyppi, joka joogaa silloin tällöin kotona, jolla on aina välillä kortti jollekin joogastudiolle, ja joka haluaisi olla joogi ihan vain joogan hyvien vaikutusten vuoksi. Silti olen se ikuinen joogan aloittaja, jolla jooga tyssää aina jotenkin kesken kaiken. Viimeksi hyvin alkanut joogaharrastukseni loppui koronaan maaliskuun 

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas! Olen jälleen aivan innoissani juoksusta! Olen ollut siitä toki innoissani jo useamman vuoden ja tykkään hulluna Vauhtisammakon juoksukoulujen ohjaamisesta, mutta viime viikkojen aikana, oikeastaan tämän vuoden puolella, oma treeni on lähtenyt uuteen nousuun, ja oikein odotan, että pääsen juoksemaan. Tuntuu, 

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä ja hetken mietin sitä, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi aikaa liikkua vielä vähän enemmän, mutta sitten palautin itseni maan pinnalle nopeasti. Nimittäin ymmärsin, että olin hetkellisesti haluamassa jonkun toisen elämää ja tavoitteita oman arkeni ja omien tavoitteideni haluamisen sijaan. Ja sellainen tiehän ei johda mihinkään positiiviseen saati kohti niitä omia toiveita ja tavoitteita. Meillä kaikilla on oma elämäntilanteemme, jonka puitteissa ja rajoissa harrastamme, oli kyse sitten huovuttamisesta tai vapaauinnista.

Tavoite pysyä terveenä, ehjänä ja pystyä liikkumaan

Vaikka olenkin nyt tänä vuonna suuntaamassa kolmelle maratonia pidemmälle matkalle (6 h huhtikuussa, 83 km toukokuussa ja 65 km lokakuussa), ei minulla ole muita tavoitteita kuin pysyä terveenä, pystyä urheilemaan ja päästä kisoissa ehjänä maaliin. Tiedän, että liikuntataustallani olisi ehkä mahdollisuuksia myös enempään kuin vain aikarajan puitteissa maaliin pääsemiseen, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole motivaatiota, aikaa eikä oikein energiaakaan treenata yhtään tavoitteellisemmin kuin mitä nyt liikun.

Silti liikuntaa tulee viikossa kuitenkin usein sen 6–10 tuntia (tähän on laskettu mukaan ohjaukset, joiden määrä vaihtelee 2–5 viikkotunnin välillä), mikä päivätöiden ja perheen ohella on jo paljon. Toisaalta hyödynnän kuopukseni treenejä ja koska tyttäreni ovat jo 22, 18 ja 9, niin onhan aikaa itselle ihan eri tavalla kuin silloin, kun jaloissa pyörii pieniä taaperoita. Urheilun lisäksi kotona hengailu on itselleni tärkeää, joten jotta ehdin olla riittävästi kotona, karsin sitten muista menoista.

Joogasta on tullut tärkeä osa arkeani ja juuri sitä balanssin pitämistä kuormituksen ja tekemisen välillä.

Muistettava ja tekeminen kuormittavat

Vaikka päivätyöni ei rasita fyysisesti, aikataulut ovat välillä tiukkoja ja muistettavaa ja tekemistä on paljon, kuten niin monessa muussakin työssä. Ja koska työni on innostavaa, se imaisee helposti mukaansa. Henkinen kuormitus onkin hyvä huomioida, ja itse höllään aina liikkumisesta, jos runsas tekeminen alkaa näkyä vaikka heikkoina yöunina. Tuntuu, ettei moni huomaa huomioida työn ja muun elämän aiheuttamaa kuormitusta, vaan esimerkiksi treenaa silti todella kovaa. Vaikka itselläkin on taipumusta suorittamiseen, silti osaan myös kuunnella itseäni ja vähentää sitten muusta, jos en työnteosta. Toki esimerkiksi some ei tietenkään näytä koko totuutta, mutta kannustan kaikkia miettimään, onko palautuminen arjessa riittävää. Itsellä se ei ole aina ollut, ja toisinaan siihen olen voinut vaikuttaa, toisinaan en. Ylikuntoon joutumisen riski on kuitenkin suuri (olen itse ollut kahdesti ylikunnossa), jos koko arki kuormittaa 24/7 eikä tiukoissa elämänvaiheissa osata tai uskalleta höllätä.

Urheilijan treenimäärät eivät ole mahdollisia

Vaikka liikunnanohjaajana olen tottunut vuosien ajan liikkumaan 15, jopa 20 tuntia viikossa, tässä elämäntilanteessa sellainen liikuntamäärä ei ole mahdollinen. Kun ohjaamani viikkotunnit ovat paukkuneet noin korkealla, olen työskennellyt toimittajana freelancerina, jolloin aikataulutkin ovat olleet vapaammat.

Tällä hetkellä en kaipaa vastaavaa ja olen tyytyväinen näin, mutta silloin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan, että pitäisi esimerkiksi liikkua vielä enemmän, jotta saavuttaisi ehkä jotain enemmän, on hyvä olla realisti. Haluanko edes saavuttaa jotain lisää, vai riittääkö se, että saan elää iloista ja energistä arkea niin terveenä kuin juuri nyt olen ja silti liikkua aika paljon? Mitä sen enemmän saavuttaminen antaa ja voisiko fiilistä saada jostain muualta, ihan vaikka vain olemisen opettelusta?

Itseä ei kannata vertailla edes vanhaan itseen, sillä elämäntilanteet voivat vaihdella jo yhden ihmisen kohdalla huikeasti lyhyissäkin ajanjaksoissa.

Ja ehdottomasti jatkan noiden ihmisten seurailua somessa ja heistä inspiroitumista, mutta sen oman elämäntilanteen ja omat tavoitteet huomioiden. On nimittäin paljon helpompaa ennaltaehkäistä liikaa kuormitusta ja loppuunpalamista kuin alkaa kammeta ylös uupumuksen suosta. Siitäkin on kokemusta 12 vuoden takaa, eikä se ollut mikään nopea juttu.

Leppoisaa alkanutta viikkoa,

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Arkiviikon parhaat

Arkiviikon parhaat

Eilen en voinut huokaista kuin että olipa mahtava viikko. Ja koska elämään kuuluvat kaikki tunteet, myös tämä mahtava viikko on sisältänyt monenlaisia tunteita aina harmituksesta epätoivoon ja ilosta hysteriaan. Maanantai En enää meinaa muistaa mitä maanantaina tapahtui, koska siihen tuntuu olevan niin pitkä aika! Kävin 

Vähemmän ajatuksia – enemmän rauhaa

Vähemmän ajatuksia – enemmän rauhaa

Miksi ihminen on niin kovasti jossain menneessä tai sitten tulevassa? Vähemmän ajatuksia – enemmän rauhaa. Miten pystyisi enemmän nauttimaan niistä puhtaan olemisen hetkistä ilman, että päässä surraa koko ajan jokin vanha tai vielä tapahtumaton asia? Tällaisia ajatuksia on herännyt viime aikoina joogatunneilla, joilla aloin käydä 

Yksi unelma toteutuu: joogaloma Italiassa

Yksi unelma toteutuu: joogaloma Italiassa

Kaksi viikkoa lomalla ja pian on aika palata hommiin. Mutta on se jännä, miten ajatukset kirkastuvat, kun vain pysähtyy edes näin pieneksi hetkeksi. Minulle on tullut monta Nyt tai ei koskaan -ajatusta ja niinpä yllätin itsenikin viikko sitten varaamalla paikan joogalomalta Italiassa ensi toukokuussa!

Lempimietiskelypaikkani.

Garda, jossa entisessä elämässäni olen viettänyt kaksi kesälomaa autoillen, kutsuu meikäläistä taipumaan toukokuussa. Joogaloma ulkomailla on ollut pitkäaikainen haaveeni ja ikiaikainen unelmani putkahti mieleeni taas toukokuussa, kun seurasin yhden inpiraationlähteeni eli Anna Saivosalmen joogalomaa Gardalla tutun opettajan, Katja Keräsen, huippuohjauksessa. Silloin jo mietin, että pitäisikö minunkin repäistä ensi vuonna, ja heinäkuussa ajatus oli sitten ihan selvä. Toki ensin minun piti vaientaa olkapäälläni istunut epäilevä ääni, joka kysyi, että onko sulla muka varaa tollaseen. Tukin sen suun sillä, että vastasin, että varausmaksun (300 e) jälkeen minulla on kuukausia aikaa säästää matkarahat kokoon. Seuraava yhtä typerä kysymys oli, että saatko muka töistä vapaata, johon vastasin nauraen, että mistäs sinä tiedät, missä silloin olen töissä. Määräaikaisiin soppareihin ja pätkätöihin tottuneena on ihan mahdotonta tietää, missä työskentelen vuoden päästä, ehkä olen perustanut oikean yrityksen ja johdan konttoria Mallorcalta käsin tai sitten olen toimittamassa kirjoja nykyisellä pallillani, kuka tietää. Kun vielä puolisoni näytti vihreää valoa, niin huomasinkin jo maksaneeni varausmaksun.

Tällainen näin suuri itseeni ja omaan hyvinvointiini panostaminen on itselleni ihan uutta, mutta eiköhän viimeistään näin nelikymppisenä ole sen aika. Edellisessä elämässäni kuin hoidin kaiken ja vasta nykyisessä parisuhteessani olen totutellut siihen, ettei minun tarvitse enää hoitaa kaikkea. En enää esimerkiksi juuri koskaan aja autoa, kun olemme puolisoni kanssa yhdessä liikenteessä. Nautin siitä, että saan istua pelkääjän paikalla ja minua kuljetetaan minne nyt olenkaan menossa! Olen toki ennenkin reissannut ilman perhettä, mutta ne ovat olleet aina työmatkoja, eivät mitään hyvinvointilomia, vaan aikataulutettuja aamuvarhaisesta yömyöhään. Olen joutunut opettelemaan tervettä itsekkyyttä, mutta se on todella kannattanut, sillä sen vaikutukset näkyvät myös muissa ihmisissä. Uskon siihen, että mitä enemmän panostan itseeni ja hyvinvointiini, sitä enemmän se näkyy myös suhteissani puolisoon, lapsiin, muuhun perheeseen, ystäviin, kollegoihin ja itse asiassa ihan jokaiseen, jonka kohtaan. Nyt painonpudotuksen ja paremmin nukkumisen myötä olen niin selvästi huomannut sen, miten hyvä lisää hyvää. Sitä on ikään kuin hyvän olon oravanpyörässä, ja jokainen hyvä teko itselle lisää hyvää fiilistä entisestään. Eikä se tarkoita, etteikö negatiivisia tunteita tai huonoja päiviä olisi, mutta niitä on todella harvassa. Kröhöm, eilen heräsin väärällä jalalla, mutta kun tunteen kanssa vain oli, se meni ohitse. Olin kyllä tavallista hiljaisempi ensin, mikä taas on ihmisille ympärilläni aina omituista, mutta kuten kuusivuotiaallenikin sanon, kaikilla ihmisillä on kaikenlaisia tunteita ja ne ovat sillä hetkellä ihan oikein. Joskus harmittaa, vaikkei varsinaista syytä välttämättä osaa edes sanoa, mutta kun siihenkään tunteeseen ei takerru liian pitkäksi aikaa, se menee ohi.

Eilen taivas oli vaaleanpunainen, toissailtana ihan oransseissa liekeissä.

Loma on siis tehnyt tehtävänsä, kun itselleni on nyt hyvin selvää se, mitä haluan tehdä, mikä itselleni on hyväksi, mistä minun kannattaa vähentää tai luopua kokonaan, mitä minun kannattaa elämässäni lisätä. Ja vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan vain istua laiturilla, juosta, joogata ja matkustaa, niin kaipa sitä taas tottuu töihin ja päivärytmiin. Mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei aikaa ole tuhlattavaksi huonoihin juttuihin tai itselle epäsopiviin asioihin. Maailmassa on niin paljon niitä asioita, joita haluaa tehdä ja kokea, eikä aikaa kuitenkaan ole loputtomasti. Jos ei osaa erottaa, mitä ne olisivat niin minulla toimii tämä: istun alas, olen hiljaa, annan ajatusten tulla ja mennä, käännyn sisäänpäin ja kuuntelen itseäni. Onnistuu missä tahansa, mutta suosikkipaikkani on toki mökkilaituri meren äärellä.

Ihanaa sunnuntaita! Toivon, että sinunkin unelmasi saavat tulta alleen ja toteutuvat!

Jenny

Lisää Instagramissa, tervetuloa!

 

 

 

Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan

Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan

Yhteistyö/Magnesia Festival Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan. Ihminen on sellainen, että tekee mielellään asioita, joissa on hyvä. Viikonloppuna varasin pitkästä aikaa joogatunnin suosikkipaikastani Ilmasta. Vaikka minulla oli ostamani joogakortti voimassa kesäkuun, en ollut ehtinyt joogatunnille viiteen viikkoon. Oikeasti 

Rääkkitreeni vaihtuu yhä useammin lempeämpään liikuntaan

Rääkkitreeni vaihtuu yhä useammin lempeämpään liikuntaan

Rääkkitreeni vaihtuu yhä useammin lempeämpään liikuntaan, joka palvelee sen hetkistä tilannettani, kyseistä päivää ja fiiliksiäni paremmin. Ei ole mitään järkeä riehua itseä fyysisesti piippuun, jos muu elämä stressaa tai ei saa jostain syystä nukuttua. Hassua, miten oma suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut ikävuosien ja kokemuksen myötä. Mietin 

Yksi oivallus sai joogaharrastukseni jatkumaan

Yksi oivallus sai joogaharrastukseni jatkumaan

 

Yksi oivallus sai joogaharrastukseni jatkumaan. Nyt se elää ja voi paksusti jo kolmatta kuukautta. Joogaharrastukseni alkoi sujua, kun päästin irti mielikuvista, että minunkin pitää näyttää Instagramin täydelliseltä joogilta. Ja kuka oli vaatinut minua näyttämään siltä? No minä itse, oma pääkoppani. Eivätkä kauheat paineet luo pohjaa millekään harrastukselle.

Kun palasin salille, lakkasin vertailemasta itseäni muihin, koska vihdoin ymmärsin, että joogaa tai mitään muutakaan lajia en tee muita varten, vaan itseäni varten. Moni asia voi tyssätä siihen, että ihminen vaatii itseltään liikoja. Ihan kuin se, ettei osaa olisi jokin suuren luokan häpeä. Maailman tyhmin ajatus on se, että ei voi tehdä jotain, koska ei osaa.

Viime syksynä kirjoitin joogan aloittamisen vaikeudesta. En tuolloinkaan vielä halunnut luovuttaa joogan suhteen, vaikka olin jo vahvasti alkanut epäillä, pitäisikö yksinkertaisesti unohtaa koko homma. Onneksi ei pitänyt.

Miten vaikeaa on tässäkään istua selkä suorana ja pitkänä.

Mutta miksi unohtaa niinkin hyvää tekevä laji?

Yrityksiä saada joogasta säännöllinen liikuntamuoto oli kuitenkin takana lukuisia. Ensimmäisiä kertoja kuin tutustuin joogaan, oli astangajoogan peruskurssilla joskus liki 20 vuotta sitten. Sen jälkeen repertuaariin kuului vaikka mitä joogakokeiluja aina yinistä hotjoogaan ja flowsta kundaliiniin. Tammikuussa palasin joogaan tässä kirjoituksessa, kun minulla oli yksi joogatunti takana. Ja kuinka ollakaan, ystävystyminen lajin kanssa on hyvässä vauhdissa. Tuosta tammikuusta lähtien olen joogannut 1-3 viikkotunnin tahtia ja alkanut saada homman jo sujumaan niin, että lähden tunnille mielelläni ja se tai ne ovat viikon kohokohtia.

Paitsi että löysin joogastudion, jonne on henkisesti helppo mennä ja jossa saa olla juuri niin kömpelö kuin on, maailmankaikkeus on tarjoillut erilaisia joogamahdollisuuksia töiden puitteissa. Olen osallistunut niin Lidlin joogavaatelanseerauksessa Meri Mortin tunnille kuin käynyt kokeilemassa Elixian uutta HiYoga-tuntia. Olen innostunut joogasta ihan eri tavalla ja huomannut sen tekevän erityisen hyvää istumatyön kankeuttamalle keholleni. Nyt muuten pääsin töissä takaisin työpisteelle, jossa on seisomapöytä. Olenkin ottanut tavakseni seistä koko päivän, mikä tuntuu itsestäni sangen ihmeelliseltä. On ihanaa, kun ei tarvitse istua!

Lantiota saisi suoristaa, hartioita tiputtaa alas, matto on rytyssä, mutta tässä ollaan opettelemassa.

Mikä minua motivoi joogassa?

Eniten minua joogassa motivoi se, miten hyvää se tekee keholleni. Liikkuvuus on lisääntynyt jo muutamissa kuukausissa ja samaa voin sanoa tasapainosta ja ryhdistä. Jooga on monelle ennen kaikkea henkinen harjoitus, mutta itselleni se vastaa ainakin tällä hetkellä enemmänkin fyysiseen tarpeeseen. Jokaisen tunnin jälkeen koko kehossa on superhyvä olo ja tunnen kasvaneeni ainakin kolme senttiä. Lisäksi olen myös oppinut rentoutumaan kokonaisvaltaisemmin tunneilla. Loppurentoutus onkin paras palkinto, minkä treenistä voi saada!

Oman kehityksen huomaaminen on sitä paitsi äärettömän motivoivaa. Usein tunnilla tunnen suurta onnistumisen iloa, kun huomaan, että osaan tai olen oppinut lisää. Ei siis todellakaan tarvitse olla täydellinen joogi, jotta voi osallistua ohjattuun joogaan. Sitä paitsi tuskin ihminen koskaan on valmis.

Kuitenkin kai myös keskityn tunneilla, sillä tunti ja vartti joogaa kuluu usein (liiankin) nopeasti. Aina jälkeenpäin vain ihmettelen, että joko se meni. Ja sitten menen kotiin ja varaan tunnin seuraavalle viikolle. Mitä nopeammin salille taas pääsee, sitä parempi.

Ehkä kuitenkin merkittävin tekijä joogaharrastuksen jatkumisessa oli se, etten vaatinut itseltäni enää mitään, kun painelin tunneille uudestaan. Minulla ei ollut myöskään enää odotuksia eikä tunnetta pakosta, että pakko saada harrastus sujumaan. Annoin itselleni luvan olla aloittelija, tietämätön, kömpelö, tyyppi, joka kaipaa ohjaajan neuvoja.

Kun aloittaa uuden tai uusvanhan harrastuksen, itselleen kannattaa olla lempeä. Heti ei tarvitse olla täydellinen eikä todellakaan mitään kilpaurheilijatasoa. Ohjatussa harjoituksessa saa mennä oppimaan ja opettelemaan. Ja silloin voi muistaa, etteivät ne Instagramin täydelliset treenikuvat todellakaan kerro koko totuutta, vaikka näyttävät supercooleilta!

Itseäni on lohduttanut myös se, että jokainen on joskus ollut aloittelija. Mitä väliä, aloittaako uuden asian sitten 4-vuotiaana, 39 vuoden iässä tai seitsemänkymppisenä? Pääasia, että uskaltaa aloittaa, sillä kyllä mieli ja keho kaipaavat uusia elementtejä. Uudet ärsykkeet tuovat uusia tuloksia!

Mitä ajatuksia?

Kyllä se tästä.

Kirjavinkki: Yoga Girl – Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää

Kirjavinkki: Yoga Girl – Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää

Olen jo ainakin kolme vuotta seurannut Yogagirliksi itseään tituleeraavaa ruotsalaista Rachel Brathenia Instagramissa. Ensin kiinnostuin Rachelin kiiltokuvaelämästä Aruballa, ja kirjan kautta sain taas muistutuksen, ettei kaikki todellakaan ole sitä, miltä näyttää. Myös Rachelin loppumattomalta vaikuttavan positiivisuuden, säteilevän ilon ja rakkauden takana on isoja vastoinkäymisiä. Osa tapahtuneita, osa itseaiheutettuja. Kuten