Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas! Olen jälleen aivan innoissani juoksusta! Olen ollut siitä toki innoissani jo useamman vuoden ja tykkään hulluna Vauhtisammakon juoksukoulujen ohjaamisesta, mutta viime viikkojen aikana, oikeastaan tämän vuoden puolella, oma treeni on lähtenyt uuteen nousuun, ja oikein odotan, että pääsen juoksemaan. Tuntuu, että viimeksi kun olen ollut tässä tilanteessa, siitä on jo tovi. Toki välissä on ollut kaikennäköistä viimeisen parin vuoden aikana: influenssa, jalan murtuminen ja reisi-lonkkavaiva, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että suunta on oikea.

Ja mitä tarvittiin siihen, että tämä fiilis iski päälle ja kovaa? Vaihtelevuutta tekemiseen ja sitä omaa tekemistä ohjaamisen lisäksi. Syksyllä ohjasin nimittäin paljon juoksua ja oma juoksu oli aika vähäistä, se kulki rinnalla ajan ja voimien mukaan. Vaikka ohjaa, sitä omaa monipuolista tekemistä ei saa unohtaa! Tähän pisteeseen päästäkseni on vaadittu paljon peruskestävyyden hinkkaamista, mutta myös polkujuoksua Keskuspuistossa, tonnin vetoja asvaltilla, myös kakssatasia, joita olen välillä tehnyt, koska ne ovat kivoja, ja paluu Jätemäkeen tauon jälkeen. Toki vasta palasin pitkien vetojen ja eilen mäkitreenin pariin, mutta minkälaisen energiapuuskan ne toivat samantien mukanaan! Uskon vahvasti, että on myös tarvittu voimatreeniä ja joogaa, joita teen kumpaakin pari kertaa viikossa. Tähän on tarvittu myös kehonhuoltoa ja erityisesti lonkan alueen ja jalkaterän lihasten vahvistamista sekä liikkuvuusharjoitteita, joita teen useamman kerran viikossa ihan täällä kotona.

Eilinen treeni Jättärillä.

Jättärille paluu oli suunnitteilla jo aiemmin, mutta erilaisista muuttuvista tekijöistä johtuen pääsin sinne vasta eilen. Koska tunkkasimme ja juoksimme vain kahta loivempaa mäkeä, treeni tuntui yllättävän hyvältä ja kevyeltä! Pari tuntia hurahti kuin siivillä höpötellessä kaverin kanssa: kasaan saimme 700 nousumetriä ja 14 kilometriä.

Otin käyttööni myös Stravan ja uusi urheilukello vanhan temppuilevan tilalle on harkinnassa – olen aikeissa vaihtaa Garminiin Suunnosta, jota olen käyttänyt yli vuosikymmenen. Saa nähdä, tottuuko kaltaiseni tätijuoksija uuteen vempaimeen.

Erilainen juoksija kuin ennen vaan ei huonompi

Juoksijana olen nykyään hyvin erilainen kuin olin vaikka 6 vuotta sitten. Vauhditkin ovat noista ajoista tippuneet aika tavalla, tosin vastaavasti matkat ovat pidentyneet ja peruskestävyys on parantunut huimasti. Tuolloin aiemminhan ohjasin ryhmäliikuntaa pitkälti vk-alueella, ja pk-treeni oli olematonta. Pystyin juoksemaan kympin kovaa, mutta siihen se sitten tyssäsi. Aiemmin juoksin myös usein samoilla kulmilla ja samoja vauhteja, enkä varmasti ollut ainoa, joka tekee niin.

Lokakuussa kävin tekemässä kympin testijuoksun mösjöö jäniksenä, ja ajaksi sain tuolloin 51:45. Olin siihen ihan tyytyväinen, koska kovemmat vauhdit olivat tosiaan olleet jo pidemmän aikaa vain lähes ajatuksen tasolla. Päätinkin, että käyn uusimassa kympin testijuoksun jälleen huhtikuun alussa – tavoitteena on päästä alle tuon 50 minuutin, ja uskon, että se on hyvinkin mahdollista. Ja miksi tämä tavoite – ihan vain huvin vuoksi!

Tonnin vedot Sompasaaressa.

Ei vain juoksua

Ehkä tämä juoksu maistuu nyt näin hyvältä ja tuntuu mahtavalta, kun en ole vain juossut, kuten tein pitkälti 2017 kesästä aina jalan murtumiseen 2018 kesään. Ja vaikka ohjaaminen on mahtavaa, olen huomannut omien treenien tärkeyden. Niitä kaipaa paitsi kroppa myös pääkoppa. On ollut ihana juosta jonkun kaverin tai mösjöön kanssa ja välillä myös ihan yksin. Joko musiikilla tai ilman.

Vaikka voisi kuvitella, että juoksu on aika monotoninen laji, niin sitähän se ei ole laisinkaan. Vaihtoehtojahan on hurjasti aina juoksualustasta treenien sisältöön. Itselle tärkeä osa juoksua on myös tuo lihaskunnosta ja liikkuvuudesta huolehtiminen ja asioiden tekeminen niin, että olen mahdollisimman terve ja saan juosta ilman vaivoja. Tämä tavoite ei itselleni tule vain juoksemalla, vaan vaatii myös muunlaista tekemistä.

Ihania lenkkejä jokaiselle!

Jenny

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Juoksukouluja Helsingissä

Polkujuoksua Puerto Ricossa

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *