Onnistunut pysähdys

Kyllä pysähtyminen tekee ihmiselle hyvää! Tai ehkä ennen kaikkea hyvää tekee se, että voi tehdä erilaisia asioita ilman, että tulee koko ajan vahtia aikatauluja ja kelloa, että missä pitää olla milloinkin. Olen onnistunut jo muutamassa päivässä saamaan itselleni todella vapautuneen ja kevyen olon ja arki tuntuu helpolta ja vaivattomalta. On ihana herätä aikaisin vailla mitään erityisiä suunnitelmia ja toimia fiiliksen mukaan. Jo kolmena aamuna olen joogannut. Toissa päivänä matkustin Lonnan saarelle tuijottamaan merta, ja olisin helposti voinut viettää postimerkin kokoisen saaren rannassa koko päivän muutaman tunnin sijaan. Meri on elementti, joka saa omalla kohdallani pulmat häipymään, sielun elpymään ja velatkin muuttuvat saataviksi! Meren voima tarttuu, sen äärellä mikään ei ole mahdotonta, vaan kaikki tuntuu mahdolliselta, ainakin niin kauan, kun mikään ei ole varmaa. Muutenkin luonto on ihan parasta terapiaa kiireen tai aikataulujen uuvuttamille tai itsensä hukanneille kaupunkilaisille. Menkää metsään ja merelle, niin minäkin aion tehdä.

Jotta elämä olisi kaukana täydellisestä, kohtasimme loman alkajaisiksi erään asumiseen liittyvän vastoinkäymisen. Hieman huvitti, kun viime viikkoisessa Hesarin haastattelussanihan mainittiin, että oltuani pienoisessa pulassa mietin, milloin vielä päädyn Hakaniemen sillan alle. Alkoi naurattaa, että näinkö nopeasti tuo asia nyt lopulta realisoituu, pitääkin todella olla tarkka siitä, mitä tilaa, hih. Voi nimittäin olla, että vuokra-asuntoomme on tulossa pian sellainen remontti, että asuminen täällä on mahdotonta. Viimeisen viiden vuoden aikana olemme muuttaneet kolme kertaa eikä yksikään asunnoista ole tuntunut sellaiselta kodilta, josta aikanaan jouduin luopumaan pakon edessä. Koti on viime vuosina merkinnyt itselleni enemmänkin paikkaa, jossa hengaa vähän ja käy nukkumassa. No, hetken ensin hengiteltyäni uskalsin toivoa, että tästäkin tulevasta muutoksesta seuraa jotain hyvää. Ja kuinka ihanaa vielä olisi löytää koti, sellainen paikka, josta voisi sanoa sen olevan paras maailmassa. Olen yrittänyt miettiä, johtuuko tämä tunne näihin viimeisimpiin asuntoihin liittyen siitä, että pidän vieläkin pakolla kiinni jostain vanhasta ja vastustanko jollain tiedostamattomalla tavalla muutosta, en tiedä. Ja jos jotain hyvää tässä kiertolaiselämässä, tavarat ovat todella harventuneet muuttojen varrella. Ja on sentään ollut katto pään päällä.

Mutta tämän asuntoasian pulpahtaessa pinnalle aloin miettiä sitä, kuinka vaikeaa onkaan välillä olla tässä ja nyt ja kuulla lintujen laulavan, kun mieli helposti harhailee siellä, missä kaikki muka oli paremmin tai vastakohtaisesti sitten on ottanut harppauksen jo eteenpäin. Vanhassa jumittamiseen en kovin usein enää lähde mukaan, sillä mielikin alkaa tehdä tepposia ajan kanssa: muistot muuttuvat ja haalenevat tai sitten ne saavat päälleen erityisen kultakerroksen tai ruusunpunan. Tulevaisuuteen taas katson innoissani, sillä itselläni on hyvin selkeät sävelet tulevasta, jonne luotsaan itseäni varmoin ottein esimerkiksi työkuvioissa. Tässä ja nyt oleminen on tarpeellista, mutta miten kävisi tavoitteiden ja unelmien, jos niihin ei ikinä kiinnittäisi mitään huomiota? Parasta lienee tässäkin kultainen keskitie. Menneisyyden draamoissa ei kannata piehtaroida, vaan on mieluummin sopivasti tässä hetkessä kuitenkin katse tulevaisuuteen suunnaten. Sitä paitsi jos aina vatvoisi asioita vanhojen kokemusten kautta, mitään uutta ei voisi ikinä syntyä, elämä olisi vain vanhan toistoa ja usein vieläpä sellaisen vanhan, joka herättää negatiivisia tunteita, ei välttämättä positiivisia niinkään.

Perjantain voimasanat tulevatkin tässä: tänään siirrän kaiken energiani siihen uuteen, mitä haluan luoda. Lakkaan tuhlaamasta ajatuksiani siihen, mitä en halua, ja keskityn siihen, mitä haluan.

Itsehän olen tilannut Jätkäsaaresta kuudennen kerroksen kompaktin asunnon mielellään merinäköalalla ja tiskikoneella varustettuna. Katsotaan, kuinka käy! Ihanaa viikonloppua sinulle.

Näiden kahden löytämäni sydänkiven myötä lähetän sinulle tuhdin pläjäyksen energiaa!