Ethän sinäkään murehdi..

..Ainakaan turhasta.

Eräänä päivänä ajellessani toista kertaa katsastukseen auton korjauskeikan jälkeen, se taas kirkastui. Yhtäkkiä koin hyvin voimakkaan tunteen siitä, että kaikki on hyvin, juuri nyt. En käytä sanaa täydellinen, koska se on minun mielestäni harhaa. Mutta fiilis oli yhtäkkiä loistava, huolimatta siitä, että ensimmäinen katsastus ei mennyt läpi ja auton korjaus oli tehnyt jättiloven helmikuun budjettiini.

Vahvasti taas tunsin sen, että huolimatta siitä, että pieniä huolia arjessa on aina, niin silti olotilani voi todellakin olla useimmiten iloinen, energinen ja onnellinen. Olotilani voi myös olla tasapainoinen ja sisälläni saa olla rauha. Se ei ole väärin, vaikka niitä pulmiakin kohtaan. Uskon, että sinunkin olotilasi voi olla samanlainen. Toki karikkoja tulee, isoja ja pieniä, mutta niiden ei tarvitse antaa paiskata meitä negistelyn puolelle välttämättä aina, saati sitten ikuisiksi ajoiksi.

Vaikka perusvire arkeen on myönteinen, onnellinen, iloinen ja energinen, emme ole vapaita kärsimyksestä. Tulee hetkiä, jotka koemme tuskallisiksi. Isoja asioita tapahtuu. Niin se kulkee, elämä. Uskon kuitenkin, että mitä hyväksyvämpi oma asenne on ja miten enemmän uskaltaa virrata arjen flowssa, sitä vähemmän ne pikkuasiat ainakaan saavat pois tolaltaan tai edes lotkauttamaan korvaansa.

Viime aikoina en siis ole ollut kovin huolissani enää kovinkaan monista asioista. Yksi tekijä murehtimisesta irti päästämiseen on itselläni ollut ehkä se, että olen yksinkertaisesti päättänyt olla olematta huolissani asioista, joihin en voi vaikuttaa tai joita en voi muuttaa. Olen päättänyt uskaltaa luottaa elämään, ja koska elämäni varrella olen selviytynyt nykyhetkeä huomattavasti haastavimmista tilanteista, joskus jopa olen epäillyt kykyäni selviytyä lainkaan, tiedän, että kaikki menee lopulta ohi, kevenee, hiipuu tai ainakin muuttuu, tavalla tai toisella.

Siinä sitten mietin tuota huolissaan olemista ja huolehtimista. Että miten sekin voi tapahtua kuin automaationa. Ihminen on siitä jännä kapistus, että vaikka pääasiallisesti olotila tuntuu hyvältä, niin jos ei kiinnitä fiiliksiinsä huomiota, oma mieli se siellä taustalla jäytää huoliaan ja yrittää sabotoida hyviä fiilareita. Nyt parin päivän ajan olenkin todella kuunnellut itseäni ja sitä, mitä pääkoppani oikein murehtii. No ehditäänkö me nyt lapsen kanssa siihen bussiin vai ei. Saakohan vanhin tyttäreni tänä kesänä kesätöitä? On niin liukasta, että pysynköhän ollenkaan pystyssä. Saankohan kaikki tarvittavat tavarat ajoissa kuvauksiin? Toivottavasti kaikki kirja saapuu pian sen tilanneille. Löydänköhän nyt siihen yhteen juttuun haastateltavan? Riittääköhän siitä kahvista vielä huomisaamuksi?

Pieniä asioita. Ja turhia juttuja, sanoisin. Mutta juuri tuo on ruokaa mielelle silloin, kun sen ei tarvitse käsitellä isompia asioita. Mutta miksi ei vain voisi olla? Nauttia siitä, että isompia murheita ei juuri nyt ole. Lakata odottamasta niitä, ja keskittyä hyvään. Hyväksyä pienet arjen epäkohdat. Nauttia elämästä.

Senpä takia, minä keskityn jälleen hyvään. Keskityn niihin asioihin, mitkä ovat hyvin jo nyt.

Toisinaan stressaamatta oleminen on superhelppoa. Välillä kevyt stressi on pelkästään hyvä asia, joka työntää minua kohti parempia lopputuloksia. Joskus epätoivottu stressi taas imaisee mukaansa äärimmäisen helposti ja jopa huomaamatta. Epätoivotulla stressillä tarkoitan sitä, että jahkaa, hermostuu tai ahdistuu asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Jos niihin voi vaikuttaa myöhemmin, hyvä, sitten niihin vaikutetaan myöhemmin. Jos niihin ei voi vaikuttaa lainkaan, silloin olisi syytä lakata murehtimasta.

Kirjoitettuna helppoa, käytännössä ei aina.

Mutta kuitenkin, elämä on liian lyhyt turhaan murehtimiseen. Joskus vain tuntuu siltä kuin olisi sisäinen pakko murehtia ja stressata. Silloinkin toki tiedän, ettei se johda mihinkään. Tunne kannattaa käydä läpi kerran ja kylmästi vain päättää, että vellomisen katkaisee siihen paikkaan.

Kun elämästä ei oikein ikinä ole varmuutta, olisi tyhmää pyhittää siitä liikoja murehtimiselle.

Onhan totta, että ilman kielteisiä tunteita ihminen vain nyt toimii niin paljon tehokkaammin ja järkevämmin. Negatiiviset fiilarit tekevät meistä sokeita, kaventavat näkökulmaamme ja silloin suorastaan tulvimme oikeassa olemisen pakkoa. Sellaisena hetkenä pikku asiakin voi paisua pullataikinan tavoin.

Ei niin, koska ei  ole pakko.

P.s. Auto meni katsastuksesta läpi. Huoletonta torstaita.

Hahaa! Arvatkaa, kuka meni joogassa takariviin!