Tunnetreeni..

..on itselläni yhtä tarpeen kuin punttitreeni.

Muutama päivä sitten minulta kysyttiin, että miten käsitellä niitä erilaisia tunteita ja ikään kuin kontrolloida myös sitä turhaa murehtimista, josta itse asiassa eilen kirjoitin. Osaan kertoa asiasta omalta kantiltani, miten itse toimin, kun joku negatiivinen tunne, vaikka häpeä, suuttumus tai ahdistus puskee voimakkaasti päälle. Ainakaan tunteen kieltäminen ja se lakaiseminen maton alle tai sen väkivalloin tukahduttaminen ei ole itselläni toiminut, ei ikinä. Usein sellainen tunne, jonka olen kieltänyt, on jotenkin jäänyt kytemään tai sitten palannut takaisin tuplana eikä tosiaan ratkaisuja tunnetta edeltäneeseen asiaan ole löytynyt. Myöskään tunteen esille tuominen ei ole aina hyvästä, vaikka toki suuttumustakin on hyvä purkaa, mutta aina voi miettiä miten ja kehen. Varmasti olen itsekin syyllistynyt ja syyllistyn yhä vieläkin joskus siihen, että puran tunteitani toisiin (niihin läheisimpiin) ihmisiin silloin, kun se ei olisi viisasta. Silloin on hyvä tiedostaa oma toiminta ja pyytää anteeksi. Kaikki tekevät virheitä, se on inhimillistä. Silti jos huomaa, että omassa toimintatavassa ei ole juurikaan positiivisia puolia, kannattaa alkaa muuttaa asioita.

Kuitenkin usein, kun joku tunne puskee päälle, pyrin vain olemaan sen tunteen kanssa. Saatan myös kysyä itseltäni, että onko asia, josta tunne johtuu, totta ja miksi minusta tuntuu nyt tältä. Saatan fiilistellä, missäpäin kehoa tunne velloo. Usein negatiiviset jutut tuntuvat itselläni vatsassa ja hyvät tunteet taas pirskahtelevat koko kropassa. Ja joskus, kun jollain hetkellä tulee tunne, että tästä ei kyllä hyvä seuraa, sekin tuntuu usein vatsassa ja ainakin itse olen huomannut, että sitä kannattaa kuunnella, se on aina ollut itselläni oikeassa!

Kun tunteen kanssa vain pysähtyy olemaan, oma kokemukseni on, että se alkaa hiipua ja aika nopeastikin. Vain olemalla tunteen kanssa saattaa ehkäistä monta hankalaa tilannetta ja jättää sellaisia sanoja sanomatta, jotka aiheuttavat toisille pahaa mieltä.

Tunnetreeni on auttanut itseäni myös ymmärtämään ja hyväksymään sitä, että kaikki eivät pidä minusta tai vaikka sitten kirjoituksistani ja se on oikein sekin. En pyri miellyttämään jokaista, vaikka kyllä muistan ajat, jolloin minulle oli kauhean tärkeää se, että minusta pidettiin. Negatiivinen rakentava palaute on täysin ookoo ja jos palaute on negatiivista ja vähemmän rakentavaa, sellaisen voi pyrkiä jättämään omaan arvoonsa. Muistan kerran, kun kaverini oli saanut samasta ohjaustunnistaan kaksi palautetta, toisen hyvän ja toisen huonon. Hän ei osannut oikein edes iloita siitä hyvästä palautteesta, kun se huono vei mielen ihan matalaksi. Noissa kohdin onkin hyvä muistaa se, että palaute, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, on vain sen ihmisen mielipide.

Joskus on myös hauskaa kirjoittaa tunteita paperille, pitää tunnepäiväkirjaa samalla tapaa kuin pitäisi ruokapäiväkirjaa. Merkkaa ylös kellonajan, tunteen ja tilanteen. Silloin saattaa paljastua asioita, joita ei kiireessä huomaa ollenkaan. Ja joskus toimii taas, se, että tuntee vain, eikä kelaile sen enempää.

Tunteiden purkamisessa toinen hyvä keino, joka itselläni toimii, on liikunta. Joskus vain ottaa niin paljon päähän, että on pakko juosta niin kovaa kuin pystyy. Kun ottaa kehosta fyysisesti kaiken irti, usein tunnekin liukenee sen hien ja hengästymisen mukana.

On myös hyvä muistaa, että voimakkaat tunteet tarttuvat helposti. Jokainen voi miettiä, millaisia tunteita haluaa toisiin tartuttaa, hyviä vai huonoja! Niiden hyvien tunteiden pirskotteluun ei tarvita paljoa ja erityisesti näinä aikoina, kun monet kokevat elämässään vaikeuksia, hyvyyden pirskottelua ei voi olla ikinä liikaa.

Rauhallista pääsiäistä!

Kun pysähtyy tunteidensa äärelle, saattaa alkaa huomata, että maailmassa voi olla kaikki hyvin, juuri nyt.