Usko mahdollisuuksiisi!
Niin minäkin teen.
Monenlaisia hyviä asioita tapahtuu nyt koko ajan. Pari päivää sitten huomasin instagramissa kilpailun, jossa palkintona olivat nilkkapainot. Vanhin tyttäreni oli juuri joitain päiviä aiemmin maininnut, että haluaisi kuntoilla sellaisten avulla. Ajattelin, että kas, tuollaiset juuri tarvitsen ja hetken mielijohteesta osallistuin kilpailuun. Illalla sain tiedon, että 2000 joukosta olin sattumoisin voittaja!
Hiljattain voitin myös Kaisa Jaakkolan nettivalmennuksen, niin ikään somessa.
Uskon, että kun uskoo mahdollisuuksiinsa, ne myös paranevat. Jos alusta lähtien olisi sillä kannalla, että tuskin voitan kuitenkaan, miksi osallistua, koska tuskin voittaa kuitenkaan.
Sama asia pätee mielestäni myös työnhaussa, pääsykokeisiin osallistumisessa, inssiajossa tai vaikka levytyssopimuksen tavoittelussa. Jos ei alusta lähtienkään usko mahdollisuuksiinsa, vaikuttaa se varmasti jollain tapaa panokseen, jonka asian eteen on valmis antamaan. Koska jos ei usko itseensä, miksi edes yrittää kunnolla? Ja kun ei ole valmis tekemään unelmansa eteen töitä, tuskin sen on mahdollista toteutua. Aika harvaa tullaan hakemaan kotoa soffalta, vaikka tietenkin poikkeuksia löytyy.
Kun kolme vuotta sitten aloin tehdä ensimmäistä kirjaani, Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista, uskoin vahvasti unelmaani. En epäillyt hetkeäkään, ettenkö olisi saanut kirjalle kustannussopimusta. Olin täysin varma, että ideani on paras ikinä. Sain sopimuksen. No, kirjaa tehdessä elin melko stressaavaa elämänvaihetta. Puolisoni oli muutaman kuukauden työtön, itse tein töitä meidän kahden edestä enkä saanut kunnolla nukuttua kuopukseni jatkuvan heräilyn takia. Kun kirja vihdoin valmistui, olin ihan loppu. Uskon, että tekemisen aikana vallinnut energia välittyi kirjaan ja ehkä siksi siitä näki päivänvalon vain tuo ensimmäinen ja nyt viimeiseksi jäävä painos. Adlibris myy nyt muuten tuota kilonpainoista Coffee table -kirjaa sampoopullon hinnalla, jos se yhtään kiinnostelee, kannattaa se hankkia. Ei edes postikuluja!
Naisen iholla -kirjan jälkeen teki mieleni vetää vessasta alas kaikki kirjalliset haaveeni ja tavoitteeni. Muistelen, että totesin jopa ääneen, että ei ikinä enää. Olin kuitenkin alkanut jo aiemmin kirjoittaa romaania, joka on vieläkin yhtä alkutekijöissään. Sen tekeminen oli nihkeää ja takkuista, enkä päässyt alkua pidemmälle. Nihkeys oli selvä merkki itselleni: Selkeästi romaani ei ollut sydämeni toive sittenkään! Kun sitten sain päähäni ajatuksen Sisäinen voima -kirjasta, olin jälleen ihan varma, että jos oikeasti koko sielullani haluan Sisäisen voiman tehdä, kustannussopimus varmasti järjestyy. Ja niin kävikin. Kirjaa tehdessä energiat olivat hyvin erilaiset kuin esikoiskirjaani tehdessä. en epäillyt asiaa hetkeäkään. Uskoin koko ajan lopputulokseen. Uskon, että rakkaus ja intohimo välittyvät lukijallekin! Nythän teen kolmatta opustani, Sisäisen voiman pikkusiskoa, joka tulee näkemään päivänvalon tammikuussa 2016.
Uskon siihen, että unelmien toteutumisessa on aivan yhtä tärkeää tehdä asian eteen kovasti töitä kuin myös uskoa unelmaan. Jos vain kiireessä porskuttaa eikä malta pysähtyä tunnustelemaan, mitä itse tahtoo, ne todelliset unelmat jäävät ehkä saavuttamatta tai jopa huomaamatta. Joskus luulee tahtovansa jotain, mitä ei todella haluakaan. Se, että luottaa itseensä, omiin kykyihinsä, mahdollisuuksiinsa, taitoihinsa eikä ajattele, että en mä kuitenkaan, mutta toki tuo toinen kyllä. Lopulta olemme kaikki samalla viivalla ja kuka on toiselle sanomaan, että sinä et tätä ansaitse?
En pidä muutenkaan ajatuksesta, että jokin asia pitää ansaita. Mieluummin ajattelen, että haluan valita jollain tapaa. Tuosta ansaitsemisesta tulee sellainen mielikuva, että pitää niska limassa raataa (sitä olen tehnyt, toivottavasti ei ikinä enää) ja sitten ehkä saavuttaa jotain, jos nyt sattuu olemaan sen arvoinen.
Tärkeä on itse uskoa, että minä itse olen kaiken hyvän arvoinen! Ja sitten tehdä valintoja, joita todella haluaa elämässään toteuttaa. Itse pitää ottaa vastuuta ja muistaa, että minulla on unelmiini oikeus ja velvollisuuskin niitä kohti pyrkiä, jos ne ovat sellaisia, ettei niiltä saa rauhaa ja ne tuntuvat elämässä merkityksellisiltä.
Kreikkalainen filosofi Nikos Kazantzakis on kirjoittanut, että kun uskomme intohimoisesti johonkin, mitä ei vielä ole, me luomme sen. Sitä, mitä ei ole olemassa, sitä emme ole halunneet riittävästi.
Itse uskon, että näin on, mutta aina vain emme voi päättää ajankohtaa. Joskus asiat tapahtuvat nopeasti, joskus hitaasti. Joskus pitää asua putkiremppaa odottavassa pommikämpässä kaksi vuotta ja yksi kuukausi, ennen kuin löytää sen omalta tuntuvan kodin, joka pursuaa valoa, rakkautta ja tilaa pysähtyä. Jokainen epätoivottu kokemus kasvattaa, eikä se ehkä siksi voi olla koskaan väärä tai turha.
Suurin itseni aikanaan muutokseen sysännyt tekijä, josta esimerkiksi Sisäinen voima ja hänen tuleva pikkusiskonsakin syntyy, oli kriisitilanne. Kuitenkaan mitään kriisiä ei tarvita. Millä tahansa hetkellä, vaikka juuri nyt, voit havahtua näkemään arkesi toisessa valossa. Oletko aina haaveillut kukkakauppiaan ammatista? Anna palaa, olet oman elämäsi asiantuntija! Oletko aina halunnut opiskella poliisiksi? Mikä sinua estää, ehkä omat pelkosi? Oletko aina halunnut oppia laulamaan? Miksi et menisi laulutunnille?
Muista, ettei pelkkä olosuhteiden muuttaminen kuitenkaan riitä. Iske hampaat kiinni uskomuksiisi, ajatuksiisi ja ennen kaikkea pelkoihisi. Mikään ei muutu kuin päiväksi pariksi, jos olosuhteet muuttuvat, mutta uskomuksesi eivät. Ei edes siinä tapauksessa, että yhtäkkiä olisit miljonääri. On hoidettava sisin kuntoon, että voi nauttia ulkoisesta.
Sen sijaan, että olet oman onnesi, arkesi ja koko elämäsi käsijarru, ala uskoa uusiin ajatusmalleihin ja toimi niiden mukaan. Mikä on se, mitä todella haluat?
Mikä vain on mahdollista niin kauan kun mikään ei ole varmaa.
Onnellista keskiviikkoa!
P.s. Vielä ehdit osallistua Positiivareiden aikuisten värityskirjojen arvontaan!
Sari Silvo
Tää värityskirja on just jotain sellaista jota visuaalisena tunteiden käsittelijänä tarvitsisin. Loma vanhustenhoitajan ammatista alkaa muutaman päivän sisään ja aion rentoutua kaikin keinoin ja kuunnella vain sisäistä itseäni/mitä kaipaan. Muutama päivä sitten kuulin näistä kirjoista facen kautta ja olen ihan täpinöissäni. Tää ois mun juttu. Niin kuin se sun mainitsema laulutunnitkin. Entinen kuorossa laulaja kaipaisi jotain itselleen… Nimimerkillä: ei ole ollut oikein aikaa miettiä kuka minä olen ja mitä haluan
Minnis
Kiitos vinkistä, Naisen iholla tilattu 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sari! Olet mukana arvonnassa 🙂 Mahtavaa viikonloppua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Oi, kiitos, mahtavaa MINNIS! Kivaa viikonloppua sulle 🙂