Sisäisen voiman pikkusisko…

…todella on täällä ensi vuoden alussa. Nyt olen siitä ihan varma.

Huh olen kyllä poltellut kynttilää iloisesti kummastakin päästä ja omaan sisäiseen voimaan keskittyminen on ollut todella tarpeen. Onneksi tiedän, että tämä vaihe kestää enää korkeintaan kaksi viikkoa. Sisäisen voiman pikkusisko, työnimellä Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen – kulkeva kolmas kirjani lähtee nimittäin kuun lopussa taittoon ja siitä sitten muutamien mutkien kautta takaisin minulle ja lopulta painokoneet laulavat. Päivänvalon Sisäinen timantti näkee vasta ensi vuoden tammikuussa, mutta hyvä niin.

Pakko sanoa, että nyt kun istun päivätöissä sen normit kahdeksan tuntia, on kirjanteon loppuvaihe ollut melko haastava. Tekstiähän minulla on ollut ihan liikaakin, mutta sen muokkaaminen on vienyt aikaa melkolailla. Freelancerina oli selkeästi helpompaa tehdä kirjaa töiden ohella, kun itse vastasi aikatauluistaan. Nythän päivät keskityn lehtihommiin täysin, mutta onneksi on viikonloput. Iltaisin en voi tehdä töitä, sillä muuten hommat jäävät pyörimään ajatuksiini ja tunkevat uniin asti. Siispä olen taas palannut tähän vuoden pari takaiseen rytmiini. Jo hetken olen mennyt nukkumaan iltayhdeksältä ja herään viideltä. Kuulostaa ehkä karmealta, mutta toimii minulla, juuri nyt. Ehdin hyvin pari tuntia työskennellä kirjan parissa ennen kuin on aika alkaa aamuhommiin ja maaliviiva tosiaan on ollut jo jonkin aikaa lähes näkyvissä.

Mutta niin ne vain erilaiset ja eri pituiset prosessit ja projektit opettavat. Tällä kertaa hermoni ei tosin ole kiristynyt vielä kertaakaan, ja pienen stressin puskiessa päälle olen tyytynyt hengittelemään tai sitten olen mennyt urheilemaan. Voisin muistella, että vuosi sitten Sisäisen voiman kanssa joskus harvoin saatoin eksyä omasta sisäisestä voimastani ja rähistä kotona vaikka lattialle heitetyistä sukista tai viemättömästä roskiksesta, vaikka minua oikeasti stressasi ihan omat juttuni ja itse luomani aikataulut, kröhöm sentään.

Olen siis jälleen kasvanut henkisesti, mutta pakko sanoa, että kyllä olen myös huokaillut täällä kotona enemmän kuin laki sallii. Olen myös vahvistanut voimalauseilla itse itseäni, Yezzz you can do it, että saan kaiken varmasti tehtyä. Mutta niin se menee, eikä ainakaan auta valittaa (erityisesti kun asia on täysin itseaiheutettua). Kun hommat tekee yksi kerrallaan, niin valmistakin syntyy.

Milloinkaan ei stressaaminen tai murehtiminen ole auttanut minua parhaaseen lopputulokseen tai lopputulokseen laisinkaan. Sekin on vain hyväksyttävä, että yksinkertaisesti olen tyyppi, joka toimii parhaiten pienen paineen alla.

Ihan parasta vastapainoa työlle ja näille sivuharrastuksille on se, että tekee jotain ihan muuta. Yhtään ei haittaa seisoskella pihalla lapsen leikkiessä ja lehtienkin lukeminen on ollut hyvin rentouttavaa. Sosiaalinen elämäni on kyllä ollut hyvinkin rajoitettua, hyvä kun tekstiviestiin jaksaa vastata, kun kirjoittamista on niin paljon.

Välillä olen miettinyt sitäkin, että onko tämä ihan turhaa puuhaa ja hullua hommaa, että mitä järkeä, mutta sitten taas saan voimaa siitä, kun ehkä juuri sinä jaksat kommentoida Sisäisen voiman –Facebookiin tai tänne blogiini. Välillä iskee epäusko ja mietin, huutelenko sittenkin vain tyhjiin pöytiin. Hetkellinen epäröinti häviää kuitenkin heti, kun joku kertoo, että jälleen jokin ajatelma upposi tai kolisi. Silloin tulee olo, että ehkä tästä onkin jollekulle jotain hyötyä. Eli kiitos kuuluu sinullekin!

Kaikki tämä kumpuaa halustani auttaa ja herätellä ihmisiä näkemään paitsi oman potentiaalinsa myös sen tavallisen arjen ihmeellisyyden. Elämä on lahja. Tiedän, ettei sitä aina jaksa, halua tai osaa nähdä, enhän itsekään silloin kauan sitten.

Ja niin ne kuulkaas timantit hioutuvat paineessa!

Tässä on osa. Kyllä se tästä!

P.s. Laajennettua kakkospainosta Sisäinen voima – 387 ajatusta parempaan arkeen –kirjaa löytyy vielä. Jouluostokset kannattaa hoitaa ajoissa! Jos tuo eri numero ihmetyttää, siitä voi lukea täältä!