Se on ohi!
…vai sittenkin vasta alussa!
Onnistuin sössimään Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjan deadlinen kanssa ja nyt kävi niin onnellisen hassusti, että kirja lähti jo tänään painoon, jossa se viettää parisen viikkoa. Sisäisen timantin alkuperäinen ilmestymisajankohtahan oli suunniteltu tammikuulle 2016, mutta nyt se putkahtaa uunituoreena tehtaasta ulos jo näillä näkymin loppukuusta. Minulla vain oli eri mielikuva deadlinesta kuin mitä olimme kustantajan kanssa sopineet. Toimitin valmiin materiaalin muutamia viikkoja etuajassa ja sen jälkeen kaikki tapahtuikin melko sukkelaa tahtia. Kun kavereilleni naureskelin tätä Facebookissa, moni sanoi, että on varma, että tämänkin ”mokan” taustalla on jokin suurempi suunnitelma.
Ehkä Sisäinen timantti saapuu ja ratkoo juuri sinun lahjaongelmasi! Pikkutontut kertoivat, että kovat paketit ovat kuumaa kamaa tänä jouluna.
Vaikka kirjaprosessi oli kivuton ja stressitön, niin ihan heti en vastaavaan urakkaan aio ryhtyä. Materiaalia olisi varmaan muuten riittänyt kolmanteenkin opukseen (jolla on nimikin jo valmiina…)! Tulipa taas ensi kädessä ajateltua, että työtä on vähemmän kuin onkaan, hahaa, jo kolmannen kerran. Ehkä tuo ajatusmalli onkin vain jotain, jolla suojelen itseäni ja jaksan painaa prosessin loppuun saakka hyvissä tuntemuksissa.
Loppuvaiheessa huokailin kyllä enemmän kuin laki sallii. Myös ajatukseni erityisesti kotona pyörivät pitkälti kirjan parissa, töissä oli ihan liian kiire, että olisin ehtinyt kirjaa kelailla. En siis ehkä ollut ihan niin läsnä kuin haluaisin, kun tein viimeisiä korjauksia ja pientä hiomista. Mutta jossain vaiheessa vain oli laskettava tämäkin pienokainen (oikeasti paksukainen, kirjassa on 460 sivua ja 18 teemaa!) käsistäni ja päästettävä irti. Mutta iloisella fiiliksellä seuraan kirjan taipaletta kohti mustaa valkoisella.
Mutta pakko sanoa, että virta on juuri nyt aika vähissä päivätyökiireiden, kirjan viimeistelyvaiheen, huonosti nukkuneen lapsen ja tuon pimeääkin pimeämmän pimeyden takia. Mutta onneksi tiedän, että ensimmäinen askel onkin tiedostaa se, millaisia muutoksia siinä omassa arjessa on tehtävä. Ja vaikka haluaisin mieluiten työpäivän jälkeen hautautua viltin alle ja käpertyä sohvan nurkkaan, niin itseni tuntien se olisi vain ratkaisu, joka väsyttäisi pitkässä juoksussa aiempaa enemmän. Myöskään siitä suklaasta ei ole nyt hyötyä piristystä ajatellen. Tärkeää on nukkua paljon ja ylläpitää urheilua ja ulkoilua, joka tuo todellista hyötyä ja virkistää oikeasti. Tänään kävelin töistä kotiin, kun oli pakko saada hieman ajatuksia tuuletettua. Toimii!
Oloni on nyt myös jotenkin hieman rauhaton, kun prosessi on ohi ja siirtynyt pois omista käsistäni. Ehkä tunnen itseni myös hieman tarpeettomaksi. Kun asia, jonka kanssa on puuhaillut päivittäin kuukausien ajan loppuu ja menee ohi, tuntuu olo oikeasti haikealta. Voin samastua vuoden häitään suunnitelleen morsiamen häiden jälkeisen elämän tunnelmiin. Se voi tuntua hetkellisesti tyhjältä!
No mutta, tässä hän on! Olkoon timantista sinulle rutkasti iloa.
Comments are closed.