Väärän jalan karkoitus

Aamulla olin niin väsynyt, että minusta tuntui tältä:

Tämä ei liittynyt mitenkään perjantaihin 13. päivään.

13 on onnennumeroni, jonka olen myös ranteeseeni tatuoinut. Luku tulee syntymäpäivästäni 7.6.

Kuopukseni Piksu nukkui pari viikkoa kunnon yöunia, mutta heräilee jälleen kerran yössä. Tiedän, kerran yössä on tosi vähän, mutta mieluiten nukkuisin minäkin keskeytyksettä.

Sitä paitsi ensi kerralla, joka samalla on myös viimeinen, uniryhmässä on minun vuoroni kertoa uni, jota sitten yhdessä analysoimme. Viime aikoina olen ollut liian uninen kirjatakseni unia ylös. Ja tahtoisin tietenkin nähdä jonkun älyttömän upean, omaa elämääni täysillä kuvastavan unen ja saada jotain valtavan hienoja vastauksia elämäni tarkoituksesta.

No, väsymyksestä huolimatta päätin joogata. Se onnistui hienosti Piksun köllötellessä joogamatollani. Vain kahdesti jouduin kääntämään selältä vatsalleen kierähtäneen joogasankarin takaisin selinmakuulle. Soturiasennot olivat ehdottomasti Piksun mieleen. Hän katseli minua silmät pyöreinä ja naureskeli. Naureskelu tosin saattoi johtua myös vähäisistä joogaan liittyvistä taidoistani. Ne ovat pahasti ruosteessa.

Sitten alkoi tuntua tältä:

Kuva: sarah-abbott.blogspot.com

Kahden minuutin kiukunpuuskaa lukuun ottamatta pystyin psyykkaamaan itseni paremmalle mielelle. Tällainen edistysaskel tuntuu hyvältä. Vaikka kuinka väsyttäisi ja harmittaisi, niin tarkemmin kun ajattelee, asiat eivät ehkä sittenkään ole kovin huonosti. Parempi yrittää olla iloinen ja oma itsensä kuin saada kaikki ihmisiä lähellään huonotuulisiksi.

Sillä oma valintahan se on:

Kuva: www.flickr.com/photos/parkerfitzgerald