Ahkerat pikku kätöseni

Postiluukusta kolahtivat tänään uusimmat Olivia ja Fit-lehti, joihin kumpaankin olin kirjoittanut.

Olivian 4/11 juttuun ”Aloita tästä” s. 128 haastattelin elämäntilannevalmentaja Helena Kemppaista ja hänen lisäkseen myös päihdelääkäri, psykiatri Juha Kemppistä. Sain muuten olla kieli keskellä suuta, etten sekoittanut haastateltavien sukunimiä keskenään!

Tunnistan aloittamisen vaikeuden myös itsestäni. Erityisesti ennen olin taitava aloittamaan kaikenlaista. Vaikeus olikin siinä, miten saattaa jokin asia loppuun saakka, josta olin innostunut täysillä. Kesken jäivät niin karate, espanjan kielen opiskelu, valmennuskurssi yliopistolle kuin opinnot, jotka eivät tarjonneet tarpeeksi haasteita. Ja kuinka monta kertaa aloitinkaan karkkilakon tai liikunnallisemman elämäntavan! Kaltaiselleni suorittajaluonteelle asioiden kesken jättäminen tuntui ikävältä. No, enpä kauaa surrut, kun näköpiirissä oli taas jotain paljon kiinnostavampaa.

Tilanne alkoi muuttua oikeasti, kun ymmärsin, että en pysty pitämään kaikkia toivomiani asioita hyppysissäni. Minun oli tehtävä valintoja, tarkasteltava arvojani, unohdettava vanhat, mieltä myllertävät sotkut ja oltava suunnitelmallisempi. Myös aikataulut ja muutoslistat toimivat itselläni. Nykyään onnistun paremmin. Ajan kanssa ja iän myötä olen oppinut tajuamaan senkin, että vain minä voin muuttaa omaa elämääni. Ei kukaan muu.

Fit-lehteen 4/2011 minun oli ilo haastatella nelikymppistä, yli 20 vuotta päihteitä käyttänyttä naista, joka julkaisi vastikään kirjan menneisyydestään. Olen kirjoittanut useita päihteisiin liittyviä artikkeleja, mutta tämä juttutuokio tuntui erityisen hedelmälliseltä. Haastateltavallani oli paljon sanottavaa esimerkiksi anteeksiannosta, syyllisyydestä ja äitiydestä. Erityisesti minua ilahdutti hänen kommenttinsa haastattelun lopussa, että kysymykseni olivat olleet hieman erilaisia kuin muiden häntä siihen mennessä jututtaneiden. Onnistuneen keikan jälkeen suorastaan puhkuin intoa ja olin taas varma uravalinnastani: Täysin nappiin!

Aikaisemmin ollessani toimituksissa vakituisena jäsenä, oman jutun näki myös editointi- ja taittovaiheessa. Kuvilla ja jutun taitolla on mielestäni suuri merkitys lopputulokseen. Freelancerina näen juttuni useimmiten vasta postin tuomasta lehdestä samaan aikaan kuin lukijatkin. Oman artikkelin silmäily on aina yhtä juhlallinen ja iloa tuottava hetki. Se on ehkä myös ylpeyttä omasta osaamisesta ja ammattitaidosta.