Aina ei saa, mitä haluaa…

…eikä se tarkoita epäonnistumista.

Aina ei saa, mitä haluaa. Ei saa ehkä parisuhdetta, jonka haluisi, toivomaansa työpaikkaa, opiskelupaikkaa tai montaa muuta asiaa. Ja sillä hetkellä, kun ei saa mitä haluaa, on helppo ajatella, että aina minulle käy näin. Että tämäkin asia meni pieleen, olisihan se pitänyt arvata. Että ihan turhaa oli edes haaveilla. Ja tämä kaavahan kulkee niin, että sitten siihen perään on luonnollista luetella ne kaikki monet muutkin asiat, jotka epäonnistuivat. Kaikki ne lukuisat asiat, jotka menivät puihin ja jollain tapaa kosahtivat. Silloin kävi niin ja silloin. Silloinkaan en saanut mitä halusin. Pahimmassa tapauksessa kelailu voi viedä maton jalkojen alta ja vaikuttaa mielialaan.

Pettynyt saa toki olla, mutta uskon, että rajansa kaikella.

No mistä sitten huomaa, että henkinen työ on kantanut hedelmää ja että on kasvanut ihmisenä?

Kun ei näe enää niitä saamattomia asioita epäonnistumisena. Että osaa ottaa asian vastaan asiana. Että pettymyksen tuntee, se hulvahtaa läpi kehon, mutta menee sitten menojaan. Ettei lannistu tästäkään uutisesta.

Ja sitten sitä ajattelee, että jaahas, tämä ei onnistunut, mutta tulee jotain muuta. Minun ei tarvitse kuitenkaan pelätä tai stressata. Että asiat järjestyvät aina, tavalla tai toisella. Että tämänkin asian voin ottaa, sitä tarkastella ja tästä oppia.

Yhtäkkiä sitä ei enää edes usko, että epäonnistumisia on olemassa. Sitä ajattelee, että on asioita, jotka menevät näin ja asioita, jotka menevät noin. Sillä hetkellä, kun pääkoppa alkaa luetella pieleen menneitä tapahtumia, sitä muistaakin ne kaikki hyvät jutut, jotka ovat tässä ja nyt.

Ja niitähän on lukuisia, kymmeniä, satoja.

Voimakasta torstaita sinulle!

P.s. Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen on ensi viikon kuluessa kirjakaupoissa ympäri Suomen. Nettikaupoissa jo arvatenkin huomenna. Posti saattaa tosin takkuilla tulevina päivinä.