Älä! Kuule ei!
Kiinnitinpä valmentajakoulutuksessa huomiota jälleen siihen, että kyllä sitä ihminen voi paljon sanoa asioita negatiivisen kautta, ihan vain vahingossa ja jopa tiedostamatta. Myös älä-kieli on tuttua monelle, erityisesti ehkä meille vanhemmille. Itse viljelin sitä ennen enemmänkin, nyt pyrin välttämään sitä parhaani mukaan. Ja ajatelkaapas, kolmekymppinen kaverini kerran totesi äitinsä vieläkin käyttävän älä-kieltä tyttärensä kanssa puhuessaan: älä sitten vain hukkaa sitä, älä vain hajota sitä, älä sitten vain tee sitä ja tätä. Ainakin itselläni nousevat niskakarvat pystyyn ja voisin jopa nähdä pienehkön kapinafiiliksen nousevan, että no varmasti hukkaan, kun kerran nyt tuli osuvasti puheeksi.
No, tämä kuten moni muukin asia vaatii itselläni yhä vain harjoittelemista. Asioiden ilmaisemisella positiivisen kautta on merkitystä. Kieltolausehan on oivallinen tuomaan ihmisille mieleen juuri sitä, mitä ei tarvitsisi. ”Kielletty” tai epätoivottu asia saattaa silloin jopa tapahtua. Vai mitäs tuumaat tästä: älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia! Älä ajattele vihreää kirahvia! No älä ainakaan ajattele näitä molempia yhtä aikaa ajamassa autoa. Hahaha!
Ja näitähän riittää:
En halua myöhästyä! Olisiko sittenkin parempi: tahdon olla ajoissa.
Onpa liukasta, toivottavasti en kaadu! Olisiko sittenkin parempi: onpa liukasta, toivottavasti pysyn pystyssä.
Koulutuksessa juuri kävimme tätä asiaa läpi. Alitajunta ei ymmärrä ei-sanaa. Sitä saa, mitä tilaa, ja jos pelkäät koko aamun olevasi myöhässä, tuskin ehdit paikalle ajoissa tai ehkä nippa nappa. Esimerkiksi minkä tahansa tavoitteen saavuttaa vaivattomammin, kun asiaa ajattelee ja käsittelee myönteisen kautta. Kiellot eivät toimi mitenkään hyvin.
Tämän pissatarinan, joka aina vain traumatisoi minua, olen jakanut joskus aikaisemminkin:
Olen tehnyt virheitä vanhempana, kaikenlaisia. En esimerkiksi saa mielestäni pois vuosia sitten tapahtunutta asiaa, kun keskimmäiseni oli vauva ja esikoinen nelivuotias. Asuimme Kurvissa, vanhassa kerrostalossa, ja jouduin vetämään vaunut rappusia pitkin hissitasanteelle. Olimme viettäneet kuumaa kesäpäivää Brakun asukaspuistossa ja tulleet kaupan kautta kotiin, ja esikoinen suorastaan kiemurteli vessahädästä, voivotteli tilaansa ja pelkäsi pissaavansa housuun. Hikisenä, väsyneenä ja kireänä karjuin hänelle ulko-ovemme avattuani, että ÄLÄ nyt vain pissaa housuun, me ollaan ihan just kotona! Ja jatkoin: NYT ei kyllä ole hyvä juttu, jos sulta tulee pissa, enää hissimatka pitää kestää. Ja kuinkas sitten kävikään. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että olisi ollut tuhat kertaa parempi sanoa, että vähänkö sä olet hyvä pidättämään! Vau! Hienosti menee! Ihan just ollaan kotona!
Jatkamme harjoituksia.
Ostin tyttärelle lahjaksi valkoiset Converset ja ojensin lahjan samalla sanoen ”Älä sitten heti likaa niitä.” FAAAAAK!! Miten tyhmä sitä voinkaan olla, aijabaja.
P.s. Kirjat on arvottu, 15-vuotias onnetar apunani.
Anthony de Mellon Havahtuminen lähtee LEENALLE, Vuoden mutsi HELILLE ja Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani HEIDILLE. Laitan voittajille meiliä tulemaan. ONNITTELUT! Postia tulossa loppuviikosta!
mirka
Arvaa vaan muistanko sanoa omalle muksulle sen mitä opetan koulussa: Muista kävellä tai että meillä kävellään ja hymyillä perään.
Kotona lähinnä karjun tyrannosaurus reksinä että älä juokse!!! EI saa juosta!!!
vielä on vähän opettelemista, itse kullakin…:)
Illanjatkoja ja ressitöntä huomisaamua!
Elisa
Tuosta pissa-tarinasta tunnistan niiiiiin itseni. 🙂
Ja oikeesti, eiks olis ihan sama, vaikka ne pissat tulis housuun siinä kotirapussa, kun heti sisällä vois vaihtaa kuivat housut. Eri juttu olis keskellä kaupunkia. 🙂
Jenny B-H
No niinpä! Tänään ennen kuin olin ehtinyt edes silmiäni avata, olin jo kahdesti kieltänyt taaperoa, että älä tee sitä ja tätä. Aargh!!
Mutta kai siinäkin on jo alku, että tämän tiedostaa, että näitä lipsauttelee suustaan tuon tuostakin.
Mukavaa päivää sulle kans 🙂
Jenny B-H
No niinpä! Mitä väliä, siis ihan oikeasti 🙂
Hyvä on tiedostaa näitä sammakoita, joita itse päästää suustaan (jatkuvasti).
Iloista päivää 🙂
Nina
Voi älä ja ei, osu ja uppos! Huh, mä haluan oppia pois älä-kielestä. Juuri tuo Mirkankin mainitsema esimerkki sisällä juoksemisesta (lohdullista muuten jos joku muukin osaa karjua kuin tyrannosaurus rex). Onko siitä ollut mitään hyötyä että olen viime vuodet huutanut naama punaisena että ”älkää juosko!”… Aion kokeilla tuota ”muista kävellä”. 🙂
Ja pissa-juttu myös. Huoh. Niin hyvä tuo Elisan pointti. Silti mä aina menen sen negatiivisen kautta, just eilen viimeksi. Surkeaa.
Mä muuten ajattelen olevani aika hyvä mitä tulee positiiviseen ajatteluun ja asioiden tilailuun, mutta olen aivan metsässä kun kyse on lapsista. Aloitetaan harjoittelu ja korjataan tilanne. Kiitos muistutuksesta. 🙂
June
Niin totta! Mä oon kyllä aika peruspessimisti, mutta osaan mielestäni ihan kohtalaisesti kannustaa muista. Tanssivalmennuksessa siis muistan kyllä kehottaa enemmän muutoksiin (ja kehua niitä asioita, jotka onnistuvat), enkä siellä käytä älä-kieltä. Vielä kun saisi itseäkin kehotettua samoin keinoin.. 😉
Jenny B-H
Kiitos. Ja Nina, samaa opetellaan täälläkin jatkuvasti, joten et ole yksin!
Mutta tästä on vain yksi suunta ja se on irti älä-kielestä 🙂
Onneksi pienet lapset ovat kohtuullisen kärsivällisiä, mitä vanhempiin tulee.
Ihanaa päivää teille!
Jenny B-H
Kiitos June kommentistasi.
Herätit mut huomaamaan, että mullahan on ihan sama asia kuin sulla! Ryhmäliikuntaa ohjatessa kun on jotenkin ihan selvää, että pyrin esimerkiksi korjaamaan tekniikkaa positiivisen kautta, en niin, että sanoisin: älä tee sitä tätä ja tuota, vaan enemmänkin, että tarkista, että selkäsi on suorassa. Se on jotenkin iskostunut selkäytimeeni, mutta miksi lie tuota samaa kaavaa sitten on niin vaikea toteuttaa (omien) lasten kanssa… hm, pohdinnan paikka!
Ihania kuvia sun blogissa, tulenkin tutustumaan siihen ihan ajan kanssa.
Katri
Hyvä kirjoitus! Itse olen koittanut myös opetella tietoista kielenkäyttöä ja välttämään näitä ei/älä-ilmaisuja… mutta tuleekohan mentyä hiukan väärällä metodilla, kun yrittää opettaa itselleen, että ”Älä nyt käytä sitä älä-kieltä…” 😉
Jenny B-H
Kiitos Katri!
Juu tosiaan, tuohonkin tulee löytää joku positiivinen väylä, ettei tosiaan kiellä itseään sanomalla älä nyt sitten vain 🙂