Älä vain tee sitä!!!!!
Perjantaina selitin tohkeissani keskimmäiselle tyttärelleni positiivisen puheen ja äläkielen merkitystä. Kieltolausehan on oivallinen tuomaan ihmisille mieleen juuri sitä, mitä ei tarvitsisi. Kielletty tai epätoivottu asia saattaa silloin jopa tapahtua.
Erityisesti lapsia ja miksei myös aikuisia ohjatessa olisikin hyvä keskittyä hyviin asioihin. Itsekin olen sortunut siihen usein, että kun keskimmäiseni on kiivennyt leikkipuiston telineessä, olen huutanut hänelle peloissani: Ole varovainen, ettet putoa, kun parempi muoto olisi ollut: Vau, vähänkö kiipeet hyvin, oletpa taitava!
Olen tehnyt virheitä vanhempana, kaikenlaisia. En esimerkiksi saa mielestäni pois vuosia sitten tapahtunutta asiaa, kun keskimmäiseni oli vauva ja esikoinen nelivuotias. Asuimme Kurvissa, vanhassa kerrostalossa, ja jouduin vetämään vaunut rappusia pitkin hissitasanteelle. Olimme viettäneet kuumaa kesäpäivää Brakun asukaspuistossa ja tulleet kaupan kautta kotiin, ja esikoinen suorastaan kiemurteli vessahädästä, voivotteli tilaansa ja pelkäsi pissaavansa housuun. Hikisenä, väsyneenä ja kireänä karjuin hänelle ulko-ovemme avattuani, että ÄLÄ nyt vain pissaa housuun, me ollaan ihan just kotona! NYT ei kyllä ole hyvä juttu, jos sulta tulee pissa, enää hissimatka pitää kestää. Ja kuinkas sitten kävikään. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että olisi ollut tuhat kertaa parempi sanoa, että vähänkö sä olet hyvä pidättämään! Vau!
Jos lapsi ei saanut traumaa tästä, ainakin äiti sai, sillä muistan tämän vieläkin kuin eilisen päivän.
Eilen kävin Prisma-shoppailemassa kolmen mukulani kanssa ja vanhin osti itselleen ja keskimmäiselle lasipulloissa olevat Starbucksin mansikkafrappuccinot. Kun tytöt sitten hihhuloivat lasipullot pikku kätösissään kuin automaattisesti suustani lipsahti: Älkää sitten vain pudottako niitä, tulee kaamea sotku jos lasi menee rikki.
Keskimmäiseni hiffasi heti missä mennään. Hän vilkaisi minua merkitsevästi ja totesi: Muistatkos äiti mistä me puhuttiin perjantaina?
Hah, jäin niin kiinni.
Hei minä, älä käytä äläkieltä. Pyrin siis jatkossa ilmaisemaan itseäni entistä paremmin positiivisin muodoin.
Heidi
Loistava kirjoitus Jenny! Vihaanvihaanvihaan yli kaiken sitä, kun esim. jotain tavaraa lainatessa huikataan perään, että ”älä sitten riko sitä”. Hyvä kun sanoit, olisinkin rikkonut jos ei olisi tullut puheeksi! Äitini on aina ollut just tuollainen, kävellyt perässä ja varoitellut kaikesta. Ei ihme, että minua asia kiukuttaa 😉 …ja vielä enemmän raivostuttaa kuulla joskus itsensä sanovan ihan samoja lauseita.
Elisa
Osui ja upposi. Tuo pissatarina tuntuu hyvin hyvin tutulta. Meillä on viime kesältä tismalleen samanlainen tarina.
Alkakoon tästä vähän positiivisemman tsemppaamisen kausi. 🙂
Jenny B-H
Olen mukana!!
Jenny B-H
Kiitos Heidi! Sitä ei aina itsekään huomaa tai tiedosta, miten tulee puhuneeksi. Toi on niin totta, toi ”älä sitten riko sitä” tai ”Älä sitten hukkaa sitä”. No just niin aattelin tehdä… 😉