Anna kehujen sadella
No niin, nyt olen taas työhuoneella kaikkien kommellusten jälkeen. Ja olen täällä myös huomenna ja sunnuntaina. Välillä käyn polkaisemassa muutamat sisäpyöräilytunnit.
Pakko myöntää, että jostain syystä tuli asetettua lomalle liian korkeat odotukset. Plääh. Luulin jo päässeeni niin pitkälle kulkemallani polulla, että olisin ymmärtänyt jättää sellaisen typerän haikailun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että arki on parasta. Arjen sisältö niin riippuu siitä, millaiseksi sen itse teet. Toki siihen vaikuttavat muutkin ihmiset lähelläsi, mutta silti pallo on pitkälti sinulla.
Nyt puhkun intoa myös mitä töihini tulee. Ensin teen jo sovitut jutut ja sitten ideamylly pyörimään. Tosin ajatuksia uusiin juttuihin on jo rutkasti, pitää saada ne vain paperille. Olen myös ottanut syksylle läjän liikunnanohjauksia. Se on kuitenkin toinen ammattini, ja pitää mielen iloisena, kropan kunnossa ja kun saan tyydytettyä komentelutarpeeni tunneillani, niin voin kotona sitten olla lungimmin, hihii. Eilen ohjatessani sisäpyöräilyä huomasin taas sen, että minut on luotu liikkumaan. Mikä energiapläjäys vallitsikaan koko kropassani tunnin hikoilemisen jälkeen. Wunderbar!
Meilissä odotti tänään iloinen yllätys, Sain palautetta yhdestä työstäni. ”Sun juttu on todella hyvä, kiitos. Olet selvästi nähnyt aikaa ja vaivaa. Kieli on eläväistä ja hyvää. Olen tosi tyytyväinen.”
Enhän minä huonoja juttuja tahdo toimittaakaan, mutta toisinaan artikkeleihin tulee korjauksia. Joskus tilaajan odotukset eivät kohtaakaan valmiin jutun kanssa. Sellaista sattuu, ja sitten niitä jumpataan siihen asti, että jokainen osapuoli on tyytyväinen.
Mutta sitä vain tahdoin sanoa, että positiivisesta kommentista tuli ihana fiilis. Antakaa kiitosta, kehuja ja palautetta ihmisille aina kun on aihetta! Ihan kelle tahansa ihmiselle. Ei tyypin tarvitse olla aina itselle tuttu. Ja kun joku kehuu ja kiittää sinua, älä vaivaannu tai ala vähätellä itseäsi. Ota kaikki kunnia itsellesi ja ole asiasta iloinen. Olen pyrkinyt jo pitkään kiittämään, kehumaan ja olemaan kiitollinen, mutta joskus se silti vain unohtuu. Se on inhimillistä.
Tuollaisen sähköpostin voimin jaksaa painaa ainakin kuukauden, ellei kahta. Kun kiitos tulee sydämestä, sen huomaa.
Ja se on hyvä se.
Kirsi H.
Ääh, tulen tänne blogillesi aina oman blogisivuni kautta, ja sinne eivät ole päivittyneet viimeisimmät postauksesi. Olen siis luullut, ettei ole uusia päivityksiä täällä, enkä siksi ole käynyt. Hämärää.
Tiedän hyvin tunteesi, kun saa kehuja asiakkaalta. Aika usein kun nykyisessä formaattikulttuurissa juttuja jumpataan ja jumpataan. Ja itselleni kävi niinkin, että ennen juhannusta saamani briiffit olivat vähän vajaita, ja tein niiden perusteella vähän vajaita juttuja, joita nyt elokuun alun riemuksi olen viilaillut. Buu, mutta minkäs teet.