Arjen luksusta…

Tai ei sittenkään? Mitäs sinä tuumaat?

Arjen luksusta on se, että saan tehdä töitä. Kylläpä taas viikonloppu meni perhanan nopeasti ja näin se on viikon synkin päivä maanantai ja pitää taas raahautua hommiin.

Että pientä maksua vastaan on oma kuljettaja tai jopa useita, jotka vievät sinne, minne olenkaan menossa. Hemmetti sentään kun joka paikkaan pitää reissata julkisilla, on tää niin raskasta ja ahdistavaa.

Että kesällä on valoisaa ja aurinkoista, vaikka lämpö vielä antaa odottaa itseään. Aargh, en taaskaan saanut nukuttua, kun ei ole pimeää. (Pimeällä: kylläpä on pimeää, ei tätä kestä kukaan. Tulisipa jo valoisaa.)

Että luonto on täynnä kaikenvärisiä ja monen kokoisia ihmeitä, joita voi pysähtyä tuijottamaan ja nuuhkimaan. Noikin rikkaruohot tuossa, hemmetti. Niille pitäisi näyttää ruohonleikkuria.

Että saan käyttää astianpesukonetta tiskaamisen sijaan. Tätäkin pirun masiinaa pitää täyttää ja tyhjentää yhtä mittaa.

Että minulla on varaa hankkia imuri ja pitää koti siistinä. Ja taas pitäis muka siivota, en sitten millään jaksaisi. Noikin leivänmurut tossa kele.

Että saan maksaa vuokraa tai asuntolainaa. Noni taas meni koko liksa ja kaikki rahat tässä sitä taas kitkutellaan kuukausi. On tää asuminen pirun kallista.

Että on ystäviä ja ihmisiä ympärillä. Taasko toi hemmetin puhelin rinkuttaa, en sitten millään jaksais vastata.

Että on kaksi toimivaa jalkaa, joilla voi liikkua ja urheilla. No hitsi vie kun pitäisi raahautua taas sinne lenkille. Motivaatio nolla. Valivalivali.

Että työmaaruokalassa on tarjolla terveellistä ruokaa joka päivä. Ja taas tätä tanan hernekeittoa tai lohta, eikö tätä ollut just viime viikolla?

Ja sitten vielä jonkun viisaan sanoin: voimme joko valittaa siitä, että ruusupuskissa on piikkejä, tai iloita siitä, että piikkipuskissa on ruusuja.

Elämä on täynnä valintoja ja omalla asenteella on oman elämän laatuun valtava merkitys.

Ihanaa viikonloppua!

Kauniita kukkia vai harmillisia rehuja?