Hyvä elämä

Asia, jonka hoitaminen tuntuu mahdottomalta..

..kätkee sisäänsä usein esteitä, joita saa hieman kaivella. Itse huomasin, että suurin este oman pikku asiani loppuunviemiselle en ole minä, vaan ajatukseni siitä, mitä muut ajattelevat.

Aamulla heräsin virkeänä uutta aikaa jo kello 7. Kuopuksen vielä nukkuessa pyörittelin yhtä jos toistakin ajatusta päässäni. Päällimmäisenä tunteena kuitenkin yhä useammin on rauha, se, että kaikki on niin kuin kuuluukin olla, vaikka mitään niin sanotusti mullistavaa ei olisi tapahtunut (aika mullistavaa ja ihmeellistä on sekin, että saamme joka aamu herätä uuteen päivään oltuamme monta tuntia taju kankaalla!) tai asiat eivät oikeastaan olisi mitenkään eri tavalla.

Mietin siinä sitten ensi viikkoa ja asioita, jotka minun tulee hoitaa, tein päässäni valmista listaa niin työasioista kuin henkilökohtaisistakin asioista. Tiesin, että ensi viikolla minun on hoidettava eräs paperiasia loppuun, jota olen jo kaksi viikkoa lykännyt ”huomiselle” ja aika alkaa loppua. Homman hoitaminen ei vie mahdottomasti aikaa, mutta se vaatii hieman soittelua, mutta lopputulos tulee vielä olemaan vaivan arvoinen, iso asia arjessani helpottuu. Lisäksi olen tuon saman asian kanssa jo askarrellut pidempään ja tehnyt sen eteen paljon, joten tämä loppurutistuskin on vain hoidettava, vaikka asiaan tarttuminen tuntuu epämukavalta. Siinä sitä sitten mietin sitä, että miksi asian tekeminen tuntuu epämukavalta. Mietin, mitä sisäisiä esteitä minulla on asian hoitamiselle, erityisesti kun olen jo paljon tehnyt sen eteen ja tässäkin tapauksessa ensimmäinen askel oli se haastavin ottaa ja sen olen ottanut jo aika päiviä sitten. No näinhän se meni, että oivalluksia nousi. Ymmärsin, että sinällään minä itse tai laiskuuteni asian suhteen ei ole asian suurin este, vaan huomasin, että suurin este on ajatukseni siitä, mitä ne muut ihmiset mahtavat ajatella, joihin olen asian tiimoilta yhteydessä! Minun ei tarvitse selitellä kenellekään kuitenkaan mitään, mutta olin jo valmiiksi luonut ajatuksissani erilaisia tarinoita. Samalla huomasin, että pintaan nousi myös tunteita omasta huonoudesta ja häpeästäkin, joiden takana seisoi jättiläisenä tuo mitä muut ajattelevat. Sen lisäksi huomasin taas pukeneeni uhriviitan harteilleni. Koska tämä tilanne ei pelkästään liity minuun, vaan johtaa vuosien taakse ja niin sanottuja syyllisiä on helppo alkaa etsiä, olen myös liuennut omaa vastuutani siihen, että asia ei ollut minun syytäni, mutta yhä siitä vielä joudun henkisesti kärsimään ja näkemään vaivaa sen eteen. Näiden kahden teeman nostaminen pöydälle sai minut näkemään asian toisin. Voisinko itse vain hyväksyä sen, että tilanne on tämä, nyt se on hoidettava, lakata piiloutumasta uhrin osaan ja ennen kaikkea lakata miettimästä, mitä muut minusta ajattelevat. Sehän on lopulta niiden muiden murhe, ei minun lainkaan. Ja jotenkin, jollain tapaa uskon siihenkin, että vaikka muita on helppo syytellä, olen luonut itse tämänkin tilanteen, koska minulla on sen puitteissa yhä selkeästi opittavaa ja oivallettavaa. Että jollain tapaa ajatuksillani olen lykännyt lopullisen ratkaisun löytymistä, joka nyt on käsilläni, kun vain saan viimeisen askeleen syöksyttyä kohti maalia. Ja kun aloin miettiä, ovatko ajatukseni olleet tämän asian suhteen sellaiset, että ne vievät kohti toivomaani lopputulosta, niin eivät ne ole olleet. Enemmänkin olen alistunut ja voivotellut asiaa kuin lopulta viime aikoina sitä vienyt eteenpäin. Ajatukseni ovat olleet jumissa siinä, että tämä nyt on näin, ja eihän tämä ole minun vikaani ja voivoivoi minua raukkaparkaa ja eikö nyt joku vain voisi hoitaa tätä. Nyt otankin ensi viikolle uuden sävelen, valmennan itseni kohti haluamaani lopputulosta ja hoidan homman pakettiin. Ja hei, jos sinulla on jokin asia, joka on kesken tai tavoite, minkä haluat saavuttaa, sinäkin pystyt siihen. Ennen kaikkea vanhan raahaaminen tuolla minun tavallani mukana vie energiaa ja lopulta asia on kohdattava, haluaa tai ei. Eli nyt on oikea hetki! Ainakin itsestäni tuntuu siltä.

Mitä tahansa asiaa haluaakaan sitten edistää tai mitä tahansa haluaa saavuttaa, ensin pitää tosiaan miettiä, mikä se asia on, johon kaipaa muutosta. Mikä itselle tänään on tärkeää? Sen jälkeen voi miettiä sitä, miten asia on tällä hetkellä. Onko itsellä mahdollisuus vaikuttaa asiaan, jos, niin miten. Millaisia vaihtoehtoja itsellä on asian edistämiseen? Millaiseksi oman onnistumisen mahdollisuudet arvioi?

Itse arvioin tuon oman pikku pulmani toteutumismahdollisuudeksi täyden kympin, koska tiedän, että nyt olemme siinä vaiheessa, että sen toteutuminen johtuu enää ainoastaan vain minusta. Koska sen hoitaminen on tuntunut ja vieläkin tuntuu epämiellyttävältä, päätin lopulta tehdä mielikuvaharjoituksen, jossa fiilistelen itseäni silloin, kun olen asian hoitanut ja se on käsitelty loppuun. Miltä minusta tuntuu silloin? No tietenkin upealta, mahtavalta, energiseltä, itseni voittaneelta, rohkealta, onnistuneelta, tavoitteen saavuttaneelta ja ennen kaikkea iloiselta. Voin laittaa yhden oven kiinni, jota en ole tarvinnut enää vuosiin. Sainkin hyvin kiinni noista hyvistä tunteista. Ja alan nyt tästä edellä mainitusta mahtavasta olotilasta käsin hoitaa asiaa, niin nihkeyskin sitä kohtaan häviää.

Ja sitten se arvonta: korttipaketit lähtevät tyypeille Pirjo ja Tuula. Tuplapaketti sininen lähtee Tinnille ja tuplapaketti vihreä Sirpalle. Koska minua huvitti, arvoin vielä yhden ylimääräisen yksittäisen vihreän (koko A4) ja se lähtee Pinalle. Ylimääräinen yksittäinen sininen (koko A4) päätyy Maaretalle. Kortteja on mahdollista ostaa eri koossa raamiin.fi-nettikaupassa. Hyvä kesälahja esimerkiksi hänelle, jolla on jo kaikkea! Itse aion esimerkiksi ilahduttaa anoppiani ja viedä setin tuomisiksi ja nakuttaa ne ulkohuussin seinään muiden kuvien joukkoon! Teille voittajille ilmoitan henkilökohtaisesti sähköpostilla viimeistään huomisen aikana ja tiedustelen, minne palkinnot voin postittaa. Onnea, onnea, onnea!! Toivottavasti printeistä on iloa monelle.

Toteutukoon tavoitteemme ja unelmamme, ne todelliset, jotka sydämellä haluamme saavuttaa. Iloa sunnuntaihisi!

Eilen ovenpielessä näytti tältä! Se voima, joka saa nämä kukat kasvamaan, saa myös muut asiat tapahtumaan.
Eilen ovenpielessä näytti tältä! Se voima, joka saa nämä kukat kasvamaan, saa myös muut asiat tapahtumaan. Kaikki on mahdollista, anna palaa, sinua autetaan.

 

 

8 thoughts on “Asia, jonka hoitaminen tuntuu mahdottomalta..

  1. Kiitos tästä! Olen hankkinut itselleni ylitsepääsemättömän aidan muutaman opintopisteen tehtävästä. Luettuani tekstisi, tajusin asettaa ajatukset uudelle mallille ja katseen sinne isompaan tavoitteeseen. Tehtävää varten on nyt kirja lainattu ja huiskaisen sen tehtävän pois mielestä tekemällä sen. Mukavaa viikkoa!

  2. Kiitos ihanasta blogista. Saan siitä monesti voimaa ajatella asioita toisin ja nauttia itse tilateesta eikä murehtia tulevaa. Hetki on tässä ja nyt :)

  3. Vau, mikä flaksi arvonnassa – huippua! :D
    Universumi oli vissiin sitä mieltä, että tarvitsen voimalauseita :) Kiitos!

    Jumituksia on joskus milloin missäkin – työasioissa, puheluiden soittamisessa, papereiden täyttämisessä. Kauhean työlästä muhitella sitä pitäisi-pitäisi -tuskaa korvien välissä. Kun sen vaikean asian vihdoin saa tehtyä, niin mikä helpotus. Eikä se sitten niin kauheaa olekaan loppujen lopuksi, kun vaan saa otetttua härkää sarvista.
    Joskus tosin on sellainen olo, että jonkin asian pitääkin jäädä hetkeksi muhimaan. Ratkaisu saattaa plopsahtaa nurkan takaa kuin salaa :)

    Aurinkoista sunnuntaita! ♥

  4. Eikö olekin kumma juttu tuo mieli, jos on jokin asia, tunne, tehtävä mikä tahansa mitä ei haluaisi käsitellä se vain pysyy läsnä, muistuttaa olemassa olollaan vähän väliä ja taas ja tuntuu kestävän kauan. Mutta kun asian ottaa haltuunsa, käy läpi sen tunteen ym. niin johan helpottaa. Tämä muuttuu iloksi! Ihmeellistä miten pienellä voi saada suurta aikaiseksi. Kumpa aina vaan muistaisi tämän. Kiitos että muistutit! Mukavaa sunnuntaita sinullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *