Hyvä elämä, Treeni

Juoksuterveisiä ja pari vinkkiä arkeen…

Kuinkas moni aikoo liikuttaa itseään tällä viikolla jotenkin urheilullisesti? Itse ohjaan näköjään kahdeksan tuntia ryhmäliikuntaa, juoksen huomenna lenkin ja tämän viikon keskiviikkona ovat muuten myös avoimet #adidasheimo-treenit, tervetuloa! Lisää tietoa täällä.

No niin! Eiliseen vuodatukseeni liittyen suurin osa hommista on jo hoidettu, kiitos kannustuksesta ja kauniista sanoista. Näin se homma taas meni: ensin vetkuttelin asiaa, sitten aloin analysoida asiaan liittyviä tunteitani ja uskomuksiani kunnes lopulta ryhdyin edistämään asiaa. Olisin toki voinut tehdä noista mainituista vain jälkimmäisen, mutta nyt on näin ja toisen kerran sitten jotain muuta. Tänään olen ollut muuten suorastaan järkyttävän tehokas, kirjoitan nyt samaan aikaan montaa pienempää artikkelia parin isomman jutun lisäksi ja hommat ovat täysin hallussani, työt, deadlinet, merkkimäärät, asiantuntijat on siistissä listassa allekkain paperilla ja lisäksi kalenterissa, asiantuntijat ja haastateltavat ovat haussa ja hommat etenevät vinhaa kyytiä.

Aamulla kävin myös noutamassa #adidasheimoon liittyvät uudet juoksukamat Adidakselta. Koska olemme heimo, juoksemme tietenkin samanlaisissa asuissa, jotka Adidas meille tarjoaa, siitä kiitollisena. Kyllä nyt kelpaa eikä ainakaan tarvitse pelätä, ettei saisi lenkuroilla (tämän hienon lenkura-sanan minuun on tainnut tartuttaa Liikuntapäiväkirjan Jaanaba) huomiota, sen verran näkyvä oli tuo oranssi juoksutakki. Tänään juokseminen jää ohjausten takia väliin, mutta huomiseksi olen suunnitellut letkeää 13 kilometrin lenkkiä siirtyessäni paikasta a) paikkaan b). Tällä hetkellä polvivammani jälkeen pisin juostu lenkki ilman ikäviä tuntemuksia on 12,5 kilometriä, jonka tahkosin kevyesti viime torstaina ajassa 1 h 15 min. Lenkin keskivauhti oli 5,59 min/K, ja jotain kertoo se, että nopein kilometri on ensimmäinen kilometri juostuna ajalla 5,33 min/K. Aargh! Miten vaikeaa voi olla lähteä rauhallisemmin liikkeelle, siinä minulla on todella petrattavaa. Viimeisen kilometrin juoksin aikaan 6,25 min/K, mutta siihen vaikutti varmaankin suhteellisen ylämäkinen maasto. Juoksu sujui kaikinpuolin todella leppoisasti ja olisin voinut juosta pidempäänkin, mutta päätin, että en ahnehdi liikaa kerralla. Olen jotenkin identifioinut vieläkin itseäni polvivaivaiseksi, vaikka se ei ole enää totta, se on vain ajatus päässäni. Torstain lenkillä tunnelmat vaihtelivatkin alun epävarmuudesta lopun uskoon, toivoon ja rakkauteen. Ihan oikeasti nauroin ja myös itkin onnesta viimeisen parin kilometrin aikana, kun ymmärsin, että voin nyt juosta kuten ennenkin. Yhä edelleen tosin vannon kehonhuollon nimeen ja hierojalla olen käynyt leivottavana nyt kolmen viikon välein. Loppukevääksi ajattelin tiivistää käyntejä kahteen kertaan, sillä lopulta se on kuitenkin pieni raha siitä, että voin juosta. Olen kahminut jumppasijaistuksia huhti- ja toukokuille, koska kesäksi tunnit vähenevät. Mutta minulla on hyviä uutisia heille, jotka haluavat tulla sisäpyöräilytunneilleni! Niitä tulee löytymään kesäaikaan kaksi vakituista viikossa.

Aamulla bongasin blogistani viisi elämänohjetta, jotka ehdin jo jakaa facebookissakin. Mennään näillä tämä viikko:

1 Jos ketuttaa, katson ympärilleni ja noteeraan viisi kaunista asiaa tai ihmistä, jotka ovat elämässäni. Ja kas, heti tuli parempi mieli!
2 Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Elämä on tässä ja nyt.
3 Kun sisälläni kuohahtaa, palautan itseni tähän hetkeen ajattelemalla, että tämäkin menee ohi.
4 Iltaisin kiitän päivän aikana tapahtuneista asioista ja tilanteista, riippumatta niiden laadusta. Joskus isokin ongelmatilanne tietää hyvää, joka saapuu elämään myöhemmin.
5 Aamuisin valitsen onnellisuuden ja mietin, että päivästä tulee ihan loistava.

Blogiarvonnan voittajille on lähtenyt myös sähköpostia! Huippua viikkoa sinulle!

Nyt näkyy! Ja hyvä niin. Takki Adidas.
Nyt näkyy! Ja hyvä niin. Takki Adidas.

 

2 thoughts on “Juoksuterveisiä ja pari vinkkiä arkeen…

  1. Haha, lenkura. Kyllä. =)

    Mulla menee kyllä kans juoksut helposti niin, että se ensimmäinen kilometri on nopein vaikka pitäis olla usein ihan toisin päin. Ei vaan onnistu ja ihan huomaamatta menee aluksi ehkä jopa liian lujaa.

    Hiano on takki, mutta niin on trikootkin. Ja kengät. =)

    1. Joo, eikö oo jännä! Kai sitä on niin innoissaan, kun pääsee lenkuralle, että ei malta ottaa iisisti :) Mun piti tänään juosta pitkä, mutta aamun hammaslääkärista poistuin niin pöllähtäneenä, että taitaa mennä lyhemmäksi iltajuoksuksi. Kiitos Jaana kommentistasi, iloa päivään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *