Ei se määrä, vaan se laatu

Ennen kun Piksu syntyi, jotenkin ihan hurahdin vauvanvaatteisiin. Minä, joka inhoan turhaa tavaraa ja pyrin yksinkertaistamaan moninkertaistamisen sijaan!

Haalin ihastuneesti huokaillen pikkuruisia asuja kirppareilta, ystävämyynneistä, Huuto.netistä ja jotain sain kavereiltakin. Oli Gap Babya, Burberrya, Molo Kidsia, Ej Sikke Lejtä, Katvigia ja vaikka mitä. Sukelsin aloittelijana lastenvaatemerkkien maailmaan ja aloin ymmärtää, mikä on in, hip ja pop.

Vaikka ostin yhden asun sieltä, toisen täältä, lopputulos oli se, että ennen kuin koko vauvaa edes oli maailmassa, hänellä oli kaksi valtavaa laatikollista vaatteita. Plus vielä äitiyspakkauslaatikon sisältö.

No, siitähän syntyi ongelmia, kun kledjut eivät tahtoneet mahtua minnekään. Ja kun Piksu vaikutti olevan tiiviisti ruoka-aikaan kotona ja keräsi massaa kiitettävästi, pieneksihän vaatteet jäivät yhdessä hurauksessa.

Piksun kuusi päivää vanhempi serkkutyttö on Piksua hoikempi, joten jotain olemme kierrättäneet hänelle. Loput pieneksi jääneet vaatteet on pakattu kellariin ja nyt tilanne hoitopöydän vaatelaatikoissa vaikuttaa stabiililta.

Olenkin päättänyt, että tästä lähtien hankin Piksulle enää vain muutamia asuja, enkä mitään turhaa. Laatua, mutta kappalemääräisesti vain vähän vaatetta. Ei se määrä, vaan se laatu.

Mutta yhdessä paikassa on pakko piipahtaa käymässä. Vuosaaressa avautui tänään Piilo-lastenvaatekirppis, jota on hehkutettu joka puolella. Lisää kuvia Piilosta voi katsoa sen omistajattaren blogista.

Mitäpä sitä ei tekisi lastenvaatteiden eteen, kuten reissaisi Espoosta Vuosaareen. Nipistän itseäni.

Tässä pieni pikkiriikkinen murto-osa Piksun asuista: