Hyvä elämä

Eilen Hesarissa…

…Tänään kalankääreenä tai ehkä sittenkin kukkakaupassa! Jos Raisa Mattilan minusta kirjoittama juttu jäi sinulta lukematta, siihen voi palata netissä. Olen itse tosi tyytyväinen juttuun, mielestäni siinä linkittyivät hienosti useat asiat: liikunnan aloittamisen vaikeus, liikuntabuumin eriarvoistava vaikutus, häpeän kokeminen ja rahattomuus.

Olin eilen aivan pää pyörällä saamastani valtavasta palautemäärästä, jota tulvi niin meiliini, facebookiini kuin blogini Facebook-sivulle. Todella lämmitti mieltä, kun tiedän itsekin, millainen kynnys on lähteä antamaan palautetta jostain lukemastaan, ei sitä vain aina tule tehtyä, vaikka joku artikkeli olisi kolahtanutkin. (Viimeksi muuten taisin itse lähettää toimittajalle kiitosmeiliä Kuukausiliitteen jutusta, jossa kerrottiin porvoolaisesta lääkäristä, joka oli lähtöisin karuista oloista ja nuoruudessaan oli istunut vankilassa ja tehnyt sen jälkeen elämänmuutoksen, upea tarina!) Saamani palaute tosiaan ilostutti minua runsaasti ja se toisti melko samaa kaavaa, minua kiiteltiin avoimuudesta, rehellisyydestä ja rohkeudesta. Eräs mainitsi minulle, että olen käynyt läpi tärkeän kasvun kaaren ja toinen, että onpa hienoa, että näin nuorena olen löytänyt itseni. Siinä vaiheessa olin jo aivan kananlihalla, jokainen saamani palaute tuntui tärkeältä. Tuntui, että jutulla oli paikkansa, aikansa ja tarkoituksensa. TOKI sain myös muutaman palautteen, joita en julkaise, koska blogissani en lietso huonoa energiaa. Haters gonna hate ja se on hyväksyttävä. Rakkautta kaikille.

Itse en koe olleeni mitenkään erityisen avoin jutussa, vaan enemmänkin oma itseni, sellainen kuin minä olen. Tähän ikään mennessä ja omat kokemukseni läpikäyneenä olen huomannut omana itsenä olemisen parhaaksi tilaksi olla. Erityisesti jos tiedän, että joku muu saattaa hyötyä sanomisistani vaikka sitten henkisesti, saada sanotuista lauseista ehkä jonkun oivalluksen tai vertaistukea, niin silloinhan ehdottomasti kannattaa olla oma itsensä. Minulta se ei ole pois ja saattaa tarjota jollekin toiselle hyviä kokemuksia edes hetkellisesti. Ehkä toivoa tai iloa.

Olen elämässäni elänyt jaksoja, jolloin olen piilotellut asioiden oikeaa tolaa, juuri siksi, että olen hävennyt. Silloin olen myös miettinyt enemmän sitä, mitä muut minusta ajattelevat kuin sitä, mitä itse itsestäni ajattelen. Tuolloin elin muutenkin enemmän muille kuin itselleni, tärkeämpää oli miellyttää muita ja näyttää muiden silmissä hyvältä ja kelvolliselta. Halusin riittää muille, vaikka ennen kaikkea minun olisi tullut riittää itselleni. Muiden mielipiteillä oli itseeni ihan liian suuri vaikutus enkä edes oikein tuntenut itseäni ollenkaan, menin vain ja porskutin massan mukana. Enkä todellakaan varmasti olisi ollut valmis puhumaan mistään noista asioista, joita Hesarin jutussakin käsiteltiin. Tärkeintä oli, että pintapuolisesti kaikki näytti hyvältä. Ja pitkään niin näyttikin, kunnes jos ei nyt kaikki, niin moni asia romahti. Elämän perustukset menivät uusiksi ja nyt katsottuna se on parasta, mitä olen ikinä kokenut.

Mutta kun romahtaa, silloin muuttuu! Jotkut toki muuttuvat ilman romahdustakin, ja se on erityisen hienoa. Itse tarvitsin tuon syöksyn tuntemattomaan, jotta aloin pitää itseäni isommassa arvossa, aloin olla itselleni täysin rehellinen. Aloin ymmärtää, että tärkein ihmissuhde elämässä on omaan itseen. Sen kun oivaltaa, niin kaikki vaihtuu erilaiseksi, koko arki pyörähtää ympäri. Myös ihmissuhteet ympärillä muuttuvat, omat arvot, oman tekemisen merkitys ja sitä saattaa löytää elämälleen todellisen merkityksen, miksi olen täällä, ja lopulta sitä vain on siinä elämän virrassa, tyytyväisenä, onnellisena, iloisena riippumatta niistä ulkoisista olosuhteista. Jos elää muille, ja on kiinnostuneempi muista kuin itsestään, silloin tietää, mitä muut haluavat, toivovat ja yrittää täyttää heidän toiveitaan ja olla mieliksi. Kun tietää, mitä itse haluaa ja kuka on, on oman elämänsä arkkitehti.

Erityisen hienoa minusta oli esiintyä jutussa omalla naamallani, kuten niin moni haastattelemani ihminen esiintyy samantyyppisissä jutuissa, joita olen kirjoittanut jo 11 vuoden ajan. Tämä oli minun harppaukseni lehtiön ”väärälle” puolelle ja kokemuksena merkittävä myös omaa toimittajana olemista ajatellen. Osaan jälleen eläytyä haastateltavan asemaan entistä paremmin. Tämä oli minun arvostuksen osoitukseni kaikille heille, joita olen haastatellut.

Aurinkoista viikonloppua!

Asenne ratkaisee monessa asiassa. Tiedän sen nyt.
Asenteella on merkitystä. (Kuva: Pinterest)

10 thoughts on “Eilen Hesarissa…

  1. Minäkin (blogisi säännöllinen lukija, mutta hyvin epäsäännöllinen kommentoija) pidin jutusta kovasti. Kehittelemäsi valmennuskonsepti on todella erinomainen. Olen itse juuri kuvailemassasi tilanteessa ja koen, että tarvitsisin tilannettani ymmärtävän PT:n tuekseni. Olen jo kokeillutkin PT:ta, mutta he vaan vaikuttavat aika lailla järjestäen olevan niitä ikiliikkujia ja heille tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä tilannetta, josta minunkaltaiseni ihmiset lähtevät lämmittelemään liikuntaharrastusta. Jos ei sitä ymmärrä, niin PT:sta on lopulta varsin vähän iloa sen jälkeen, kun treeniohjelma on tehty. Olen itse asiassa monta kertaa ajatellutkin blogiasi lukiessa, että sinä voisit olla todella sopiva ihminen tehtävään :).

    1. Kiitos VILMA kommentistasi! Olen tosiaan käynnistelemässä syksyllä pt:n hommia ja suunnittelen myös jonkinlaista pienryhmävalmennusta. Palailen asiaan täällä blogin puolella. Ihanaa alkavaa heinäkuuta sinulle :)

  2. Minäkin haluaisin kiittää siitä, että kerroit tarinasi. Paljon oli tuttua asiaa, vähän liian tuttua. Juttu antoi kuitenkin uskoa sille, että täältä kuopasta on vielä mahdollisuus nousta. Ois niin hienoa pystyä joskus sanomaan, että tämä nykyinen painajainen on parasta, mitä mulle on sattunut!

  3. Huomenta!Olen lomalla ja tämä blogi alkaa pian vastata minulle aamukahvin kanssa Hesaria,jota ei siis tule.Mutta luin juuri netistä sen kirjoituksen sinusta.Ihan vinkkinä(varmaan jo tiedätkin tämän)kannattaa ottaa yhteyttä MESENAATTI.me-joukkorahoituksen porukoihin,saatat toimittajana tunteakin heitä.Siis kun kiinnostaa se vähävaraisten lasten liikuntamotivointi.Sitä kautta tavalliset palkansaajat(kuten minä)voi pienellä summalla ,alkaen 5e,osallistua joukkorahoitukseen ja tehdä hyvää.Niinkuin tukea vähävaraisten lasten liikuntaa ja työllistää nuoria.HUILI-lehti on pantu pystyy tällä tavalla.Tänä kesänä saatiin mm.Jyväskylän seudulle vähävaraisille lapsille kesäleiritoimintaa.Ja Lahden nuorisotalkkari-projekti taitaa olle vielä muutaman päivän auki.Taas niin paljon ajateltavaa tullut tänäkin viikkona blogisi kautta,kiitos.Sori,tuli vähän pitkä kommentti,mä olen tosi kova puhumaankin…
    ”What comes from the heart,goes to the heart”-Samuel Taylor Coleridge

  4. Kiitos tuosta, ja no joo ihan näistä kaikista jutuista – tätä samaa asennetta ja iloa näissä kaikissa jaat! Tuosta haastattelusta pisti omaan silmään erityisesti tuo, kun mainitsit miettineesi vähävaraisten lasten liikuntaharrastuksen tukemista. En ole liikunnan ammattilainen, eikä minulla ole omia lapsia, mutta sponssaan omien siskontyttöjeni liikuntatunnit, juuri koska näen asian olevan tärkeä. Liikuntaharrastukset on tosi kalliita, eikä aina itseltäkään löytyisi rahaa kustantaa niitä, mutta varsinkin erityistilanteissa varttuvien erityislasten kohdalla uskon niiden olevan korvaamattomia. Paljoa ei tarvitsisi oman talouden heilahtaa, ettei lasten harrastamiseen enää olisi varaa. Lapsipuolteni harrastukset maksavat kaikkine kuluineen vuodessa niin paljon, että joskus ihan huimaa. Aina välillä pojan jalkapallojoukkueesta jää joku pois maksamattomien maksujen takia, ja voin kuvitella, että se on koko perheelle kauhea paikka. Kaikki tämä lätinä siis kiteytyy niin, että asia on omaakin sydäntäni lähellä :). Jotenkin hullu ja keinotekoinen ongelma tuo raha, lapset vaan haluaisi pelata ja leikkiä, eikä se varsinaisesti vielä mitään maksakaan.

  5. Näitä kirjoituksia on aina yhtä ihanaa lukea – ehkä paras tapa aloittaa aamu. Joka kerta syntyy tunne, että Niin, asiathan ovat oikeasti ihan hyvin. Ne ovat mitä ovat, sillä niin on tarkoitettu. :)
    Hesarin kirjoitus oli myös ihanan aito, avoin ja lämmin ja uskon, että jokainen sen lukeneista siitä itselleen jotain sai – aivan kuten näistä kirjoituksista. Ihanaa viikonloppua! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *