Elämän vanavedelle..

.. ei kannata tuhlata yhtään huonoa ajatusta. Sen sijaan tapahtuneita asioita voi kelata lämmöllä. Jossittelu ei vie ketään eteenpäin. Hyväksyminen vie.

Aargh. Olen hoitanut tänään entiseen elämääni liittyviä paperiasioita ja sen sijaan, että olisin toivonut, että asiat olisivat menneet tuolloin toisella tapaa ja minä olisin säästynyt kokonaisvaltaisesti paljolta, olen psyykannut itseäni tuntemaan yksinkertaisesti vain ylitsevuotavaa iloa. Kun tuntee ylitsevuotavaa iloa vaikka sitten ensin leikisti, on oikeasti aivan mahdotonta olla stressaantunut. Toivoin jo aamulla, että asiat selviäisivät tänään vaivattomasti ja vaikka olen joutunut soittelemaan ristiin rastiin enkä ole saanut kaikkia kaipaamiani ihmisiä langan päähän, asiat ovat silti nyt edenneet ja tiedän, että ne ovat hoidossa määräaikaan mennessä. Tämä kaikki on minulle kotiinpäin. Moni asia saa lopullisen sinettinsä ja voin todella jatkaa matkaa muutenkin kuin vain henkisesti. Oi tätä helpotusta, kun itsestään saa irti jotain sellaista, joka on tosiaan vain roikkunut matkassa vuoden, kahden ja useammankin. Koska on turha jossitella, tiedän, että nyt oli näille asioille oikea aika. En olisi voinut hoitaa asioita tämän paremmin milloinkaan aikaisemmin, koska uskon vahvasti siihen, että kaikella on se prikulleen sopiva aikansa.

Tällainen matka menneeseen voisi nostaa tunteita pintaan, mutta selkeästi päällimmäisenä tunteena on helpotus. Stressi sieltä jostain tosin pyrki pinnalle myös, mutta kyllä ihminen kasvaa, kun ei tule mieleen enää olla kellekään mitenkään katkera. Eikä edes loukattu tai vihainen. Anteeksiannolla on kyllä valtava voima, koski se sitten toista ihmistä, tilannetta tai itseä.

Tähän hetkeen sopii yhden suosikkiguruni Wayne W. Dyerin  lausahdus, jonka pyrin pitämään mielessäni silloin, kun elämä tuntuu haastavalta ja olen lipsua tuolle väärälle, negatiiviselle, epätoivoiselle ja ankealle puolelle.

”Monet niin sanotut ongelmasi ovat läsnä tänä päivänä siksi, että olet joko elämäsi vanavedessä ja syytät elämää vaikeuksistasi, tai koska olet juuttunut henkilökohtaiseen historiaasi etkä halua hellittää siitä. Ymmärrä sisimmässäsi, että kaikkien henkilökohtaiseen historiaasi kuuluvien asioiden oli tapahduttava, jotta olisit siellä missä olet nyt. Sen sijaan, että kiroat noita tapahtumia, siunaa niitä ja suhtaudu niihin rakastavasti ja hyväksyvästi.”

Kun vihdoin vuosien jälkeen on jo jonkin aikaa oivaltanut löytävänsä itsensä ja tapansa toimia kahdesta yllä mainitusta viimeisestä lauseesta, elämä on aika juhlaa iloineen ja suruineen.

Hienoa perjantaita sinulle!

Asiat, jotka eivät kuulu enää tähän hetkeen, on hyvä jättää taakse iloisesti vilkuttaen.