Hyvä elämä

Grazie sentään!

Ulkona pyryttää siihen tahtiin, että kohta ei näy ensimmäisen kerroksen asuntomme ikkunoista ulos! Mahtava talvisää. Olen koko aamun nautiskellut erityisesti talvimaisemakuvista, joita ympäri Suomea reissaavat Facebook-kamuni ovat postitelleet sivuilleen.  Kiitos, kiitos, kiitos!

Tunnelma kotona on rauhallinen, joulujännitystä ei juuri vielä ole ilmassa edes pienimmillä. Eikä yhtään harmittanut edes se, että nukutin taaperoa lähes kolmatta tuntia päiväunille. Ei haittaa sekään, että lentsu vaivaa yhä. Olo on kiitollinen. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kiitollisuus on myös teemana Rhonda Byrnen Taikavoima-kirjassa (Wsoy 2012), jota olen selaillut pitkin aamua. Kirja oli todellinen heräteostos, joululahja itselleni, joka sattui silmään ja vain tarttui käteeni ja yhtäkkiä oli kassissani kuitin ja parin muun teoksen kera.

Eilen kirjaa hypistellessäni kiinnitin muuten ensimmäistä kertaa huomioni siihen, että enkelikirjailija Lornalla ja Salaisuuden äiti Rhondallahan on sama sukunimi! Miten tämä olikaan jäänyt itseltäni huomaamatta, en voi käsittää. No, anyways, Taikavoima-kirjassa puhutaan paljon kiitollisuudesta ja siinä on muun muassa ohjelma 28 päivälle, jota noudattamalla ja samalla kiitollisuutta vaalimalla kaikki hyvä alkaa suorastaan tulvia elämään. Olen valmis, täällä ollaan! Eli antaa tulla vain!

Kiitollisuus on nykyään osa normaalia arkipäivääni. Se on läsnä heti aamulla kun herään ja myös viimeisenä illalla kun suljen silmäni. Joitain vuosia sitten en asiaa sen kummemmin ajatellut. Sitten huomasin, että kun opettelee olemaan kiitollinen siitä mitä on, elämä muuttuu helpommaksi. Ei ole enää jatkuvaa tunnetta siitä, ettei mikään riitä. Ei tarvitse olla kateellinen, pettynyt tai toivoton. Ei tarvitse hamuta jatkuvasti lisää, vaikka on saanut jo paljon. Ei tarvitse takertua siihen, mitä itseltä puuttuu. Silloin ymmärtää senkin, ettei kukaan muu voi olla oman onnen tiellä. Tajuaa myös sen, ettei toisen onni ole itseltä pois, vaan toisen onnessa voi olla mukana ihan täysillä. Ja se on parasta iloa se.

Vielä pätkä Elif Shafakin Rakkauden aikakirjasta (Gummerus 2011), joka on yksi lempikirjoistani.

Mitä tahansa elämässä tapahtuu, huolimatta siitä kuinka huolestuttavilta asiat vaikuttavat, älä astu epätoivon läheisyyteen. Jopa silloin kun kaikki ovet pysyvät kiinni, Jumala avaa uuden polun vain sinua varten. Ole kiitollinen! On helppoa olla kiitollinen, kun kaikki on hyvin. Suufi ei ole kiitollinen vain siitä, mitä on saanut, vaan myös kaikesta siitä, mitä häneltä on evätty. 

Näin. Tärkeää on pyrkiä vaalimaan kiitollisuutta myös hetkinä, jolloin elämä lyö avokämmenellä päin pläsiä. Jälkeenpäin olen itse huomannut sen, että myös tai ehkä jopa erityisesti ne kurjuuden hetket ovat olleet ihmeitä, jotka ovat johdattaneet minua kohti sitä itseä, joka olen ja olen kai sisimmässäni aina ollutkin. Ne epätoivon synkeät hetket ovat työntäneet ja pakottaneet minut kohti uudenlaista valoa ja iloa, jollaista en ollut siihen astiseen elämääni mennessä kokenutkaan. Tai ainakaan en ollut osannut ymmärtää kyseisten tuntemusten mahtavuutta ja suurta vaikutusta arkeeni.

Joskus kiitollisuuden tunne vain tuntuu ihan pakahduttavalta, vaikka ongelmat ovat vakio eikä mitään erityistä ole tapahtunut. Joskus tuntuu siltä, että sitä voisi ihan räjähtää tästä kaikesta ilosta ja onnesta.

Juuri nyt on sellainen hetki.

Iloa jouluaattoosi!

No juurikin näin!
No juurikin näin!

 

2 thoughts on “Grazie sentään!

  1. Kiitos tästä postauksesta Jenny ja kiitos että olet tullut elämääni <3 Annetaan kiitollisuuden valon loistaa läpi Joulun pyhien pitkälle arkeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *