Hangon keksi täällä hei

Aamulla pohkeeni olivat niin liekeissä, että hyvä kun pääsin rappusia kävelemään ilman tuskan irvistyksiä. Silti typerää virnettä kasvoiltani ei pyyhkinyt edes terve lihaskipu, olinhan eilen juossut ensimmäistä kertaa sitten kesän 11 kilometrin pätkän ilman minkäänlaisia tuntemuksia polvessani. Minunhan piti lähteä syyskuussa Berliinin maratonille, mutta hyvin edennyt harjoittelu tyssäsi siihen, että lopulta en päässyt juoksemaan enää paria kilometriä pidemmälle. Vaivaa hoidatin osteopaatilla, miltä sain ensiapua jalkaani ja lantion virheasentoon,  mutta viimeinen läpimurto vaivasta pääsemisessä lienee oma aktiivinen työskentelyni: venyttely, Foam roller -rullailu ja lihaskunnon vahvistaminen. Olen nyt käynyt myös kahdesti Helsingin Urheiluhieronnassa avauttamassa mestoja, ja voin todella suositella paikkaa. Ongelmajalan aivan jumiutuneet pakara ja lonkan ulkokiertäjä saatiin avautumaan ja eilen toden totta juoksin ilmaan kipua. Toki tuskaa juokseminen oli, sillä ihanan #Adidasheimo:n kanssa vedimme kiihtyvän, reilun 9 kilometrin harjoituksen ja yhteensä juoksua tuli loppuverkkoineen 11 kilometriä.

Nopein kilsa steppijaloilla 5.22. Olen tyytyväinen itseeni.

Meidät heimolaiset jaettiin neljään ryhmään ja itse lähdin juoksemaan kolmannessa ryhmässä. Kiersimme lempimiljöötäni Hietaniemen hautuumaata ja fiilis oli loistava, vaikka toisella kierroksella hengästyminen alkoi olla jo melko kovaa. Aloinkin tippua porukasta, mutta jengin tsempillä jaksoin pysytellä mukana. Aina joku viitsi kääntyä taakse ja huutaa, että hyvä Jenny! Oli myös erinomaisen mukava kuulla yhdeltä valmentajistamme, ASA:n Joonakselta, kuinka juoksutekniikkani on huomattavasti parantunut näistä ajoista. Jaksoin kuulema myös hyvin kannatella kehoani (meinasin kirjoittaa ensin, että ruhoani, hahahahaha) ihan loppumetreille asti viimeisten kilsojen väsymyksestä huolimatta.

Kun sitten pääsin kotiin, olin niin puhki, että istuin eteisessä ainakin vartin hikivaatteissani. En voinut muuta tehdä kuin hihitellä onnesta. Olin todella väsynyt, mutta tyytyväinen. Olinhan jo ehtinyt kehittää juoksemisesta itselleni henkisen peikon, ja omilla lenkeilläni olin koko ajan kuin varotilassa odottamassa, että milloin se polvikipu alkaa. Porukassa juostessa en edes oikein ehtinyt ajatella moista, ja lisäksi hieronnan ja kaiken oman sitkeän tekemisen jälkeinen luottamus jalan kuntoutumiseen alkaa olla vahva.

Pics or it didn’t happen!

Huolimatta siitä, että olen ohjannut ryhmäliikuntaa 15 vuotta ja myös lähes valmistunut liikunnanohjaajaksi vuonna kivi ja keppi, vasta nyt olen alkanut todella todella siis todella ymmärtää sitä, miten tärkeää on pitää itsestään hyvää huolta, myös fyysisesti. Olen ennen ollut kovin suurpiirteinen asian suhteen, koska kaikki on toiminut. Niin kauan kun kaikki toimii, on helppoa pitää asioita itsestäänselvyytenä. Vasta nyt silmäni avautuivat, kehoni on temppelini eikä uutta kroppaa tässä elämässä tule. Ja mitä itseltäni tähän vaadittiin? Ikävä ja kivulias polvivaiva. Siihen asti menin herran haltuun -ajatuksella ja juoksin kuin terminaattori, mutta äh, enpä kovin montaa minuuttia jaksanut edes lenkkien jälkeen venytellä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ei ihan turha sanonta, vaikka itseään on toisaalta turha syytellä tai syyllistää.  Se on ollut ja mennyt, nyt on nyt.

Kuitenkin olin pelännyt, että en voisi enää juosta. Juokseminen kun on paria työtä painavalle kolmen tyttären äidille ollut sellaista ainoaa oikeaa omaa aikaa, jossa pystyy irrottautumaan ajatuksistaan ja vain tarkkailemaan juoksevia jalkoja ikään kuin ulkopuolisen silmin. Ihana, ihana tekemisen flow, sitä on omalla kohdallani ollut vaikea muuten saavuttaa kuin juoksemalla.

Olen kiitollinen jokaisesta juoksuaskeleesta, jonka saan ottaa. Motivaatio huoltaa itseäni on nyt myös todella korkealla. Olen muutenkin hilannut ihan omaa itseäni arvoasteikossani ylemmille leveleille.

Muistissa on ja vahvasti, että terve, toimiva keho ei ole itsestäänselvyys, vaan todellinen ihme! Miettikää vaikka kaikkea sitä, mikä kropassamme tapahtuu, ilman, että me itse vaikutamme asiaan. Vau!!

Olen paitsi kiitollinen toimivasta kehosta, myös siitä, että saan olla osana jotain noin hienoa tiimiä kuin mitä #Adidasheimo on.  Alla fiiliskuvia eilisistä treeneistä!

Liikunnan iloa jokaiselle! Tänään palauttelen Bodypumpin, niskaselän, voima-tunnin ja venyttelyn voimin.

Pois alta! Ekalla kierroksella oli helppo hymyillä. (Kuva: Adidas/Sami Välikangas)

Hyvä meininki, kierros kaksi. Kuva: Adidas/Sami Välikangas

Kuva: Adidas/Sami Välikangas

Viime metrit! Kuva: Adidas/Sami Välikangas

Alussa on vielä helppo naureskella. Kuva: Adidas/Sami Välikangas